Uusia tuulia

Hurrmurit-blogi on pitänyt hiljaiseloa jo pitemmän aikaa erinäisistä syistä johtuen. Ensimmäinen syy oli  muutto uuteen ja isompaan asuntoon, joka vei nettiyhteyden lisäksi ison siivun vapaa-ajastakin. Toinen olikin blogirintamalla eräs kiva yllätys, eli meidän kissanpojista voikin jatkossa lueskella PrimaCatin blogisivustolta. Luonnollisesti tämä blogi jää vähemmälle huomiolle, nimittäin tuntuuhan se hiukan turhalta kirjoittaa lähes samoista asioista kahteen eri blogiin.

Hurrmurikissat ovatkin jo vallan kevättunnelmissa! Heti kun aurinko vain pilkahtaakin, on täällä neljä aurinkopöpiä kissaa ketarat oikosenaan sohvalla, jota aurinko parhaiten säteillään lämmittää.



 Elviksen aurinkopesut

 Hugo ja Mauno ottaa matsia

Hessun hiukan epätavallisempi pesuasento

Toivottavasti kaikki tähän blogiin eksyneet eksyisivät jatkossa myös lukemaan näiden meidän hurmureiden PrimaCat -blogia. Tervetuloa!

Hurrmurikissojen uusimmat kuulumiset

Heipä hei kaikille!

Jokusen aikaa onkin vierähtänyt viimeisestä postauksestani. Meille kuuluu hyvää! Mauno eli Maukkis eli Mini-Mau on jo iso poika ja täytti 3. joulukuuta yksi vee. Elvis oli erityisen onnellinen siitä, että Mauno alkaa lopultakin tulla järkiinsä ja unohtaa pentuajan keppostelut. (Mutta turha toivo, Elvis, Mauno jatkaa samalla tiellä ja edelleenkin kiusaa isoa simskuveljeään päivittäin...). Juhlat eivät olleet mitkään erityisen vauhdikkaat, koska olihan kyseessä pienen kissanpojan juhlat eikä mitkään teinikissabileet. Juhlatarjoiluna nautittiin Sheban kanaviillokkia ja erilainen sortimentti maukkaita kissannameja. Sitten leikittiin uusilla leluilla ja otettiin päikkärit uudessa pedissä.

Hyvää syntymäpäivää, sinulle rakkain.

Elvis tahtoo osingoille!

Muikea dagen-efter synttärihymy.

Tässä vertailupohjaa:

Mauno meille tullessaan. Ruokajono jääkaapin luona.

Sama ruokajono tänä päivänä. Vielä on

vähän kokoeroa!

Hessu ja Hugo eli perheemme itämaisvahvistukset ovat myös voineet hyvin. Joulua odotellessa! Hugon vuoksihan joulukuusessamme ei voi enää olla koristenauhoja lainkaan, joten jälleen yksi joulu tiedossa puolikaljua kuusta ihaillessa. Hugo nimittäin jo pentuna huomasi omaavansa palavan intohimon kuusen koristenauhoja kohtaan, ja joutuikin lähes sairaalaan syötyään kymmenisen senttiä kuusenkoristetta. Siitä oli jouluilo kaukana, voin kertoa! Jännityksellä odotamme miten Mauno, joka on edelleen riiviöiässä, tulee suhtautumaan jännittäviin joulukoristeisiin tai esimerkiksi jo pelkkään joulukuuseen. Ajattelinkin roudata sille sisälle kokeeksi kuusenoksan, jotta nähdään aikooko herra kenties syödä sen vai mikä on reaktio...

Maunohan on viimeaikoina kehittänyt fiksaation valokuvia kohtaan. Mikään valokuva ei jää nuolematta ja pureskelematta, jos joku vahingossa sellaisen esille jättää. Mauno onkin saanut nyt välillä yhden oman valokuvan mitä imeskellä, tosin valvovan silmän alla tottakai.







Siellä se luuraa! Oma valokuva lelulaatikossa!

Namskis!

Lopuksi vielä Hessun ja Hugon kuvaterveiset:

Hessu omi yhden Maunon lahjaleluista.

Ja Hugo puolestaan otti omakseen

 Maunon lahjaksi saaman pedin.

MUKAVAA JOULUNODOTUSTA KAIKILLE!

Seuraavan kerran hurrmurikissat palaavat astialle joulutunnelmissa.



Hessun synttäriviikko

Hurrmurikissojen viikko on ollut täynnä juhlahumua. Hessu nimittäin täytti 11.10 huimat 2 vee! Juhlakalua lahjottiin pitkin viikkoa erilaisin paketein, joista paljastui kaikenlaista kivaa koko kissajengille. Kutsuvieraita ei ollut, koska Hessu olisi luultavasti vetänyt niitä pataan, joten juhlittiin sitten vain omalla porukalla. Sana oli kuitenkin selvästi kiirinyt kissamaisen kovista bileistä, koska juhlapaikan takapihalla norkoili muutama kutsumaton vieras eli naapurin kujakollit, jotka yrittivät löytää tiensä ilmaisen kissanruuan pöytään. Turha toivo! Hessu aloittikin synttäripäivän naatiskelemalla kaksivuotiskakkunsa.



Latz-kakku vaalealla kalkkunakastikkeella,

sydänkarkeilla ja kahdella lihatikulla koristeltuna.

Maistuis varmaan sullekin?

Ainakin Hugolle olisi maistunut, ilmeestä päätellen.

Hessun kommentti asiaan oli: "NAMIMAISKIS!"

Toki myös muut kissat saivat juhla-ateriansa, mutta kakusta Hessu tarjosi toisille vain jämät. Kerrankos sitä vuodessa vain synttäreitä juhlitaan! Hessu oli paketeista suurimman avannut jo kotona Tampereella, ja se olikin mieluinen yllätys. Pitkällisen kokoamisen jälkeen paketista paljastui seuraava hökötys, joka toki oli kaikille kissoille yhteinen ylläri:

Eli kuvan beige kiipeilypuu, jossa on kolme mahhtavan upeeta unipussukkaa, jotka on meidän kissojen ehdottomia lemppareita! Puu löysi hyvin paikkansa tilanjakajan ja vanhemman telineen vierestä, joten kömpelöinkin kiipeilijä eli Elvis pääsee putoamatta korkeimmalle kohdalle.

Ei saa häiritä.

Olen päiväunilla pussukassani.

Hessun kuvausilme ja Mauno fanittaa.

Nyt on jokaiselle oma nukkumismesta!

Varsinaisen synttäripakettinsa Hessu sai vasta pari päivää oikeiden syntymäpäivien jälkeen, koska postipoika kiersi ilmeisesti pitemmän reitin kautta ja paketti myöhästyi. Hessun paketti saapui meidän lempparinettikaupasta eli Zooplussasta. Mutta annetaan Hessun itse esitellä paketin sisältö.

Kaksivuotias Hessu lahjojen keskellä.

Paketista paljastui kaikenlaista pientä itse sankarille ja hänen uljaille kissaveljilleen. Oli huiskaa, palloa, hiiriä ja herkkuja. Ja toivottu Yeowww-kissanminttuomena! Ja omenainen unipesä! Kyl nyt kelppa.

Hessulla on omppufiilis.

Maunon vuoro testata uusi pesä.

Uni tuli nopsaan ja kuvaaja

yllättikin pikkukissan kesken unien.

Olipahan synttärit! Tanssittuamme vielä hyvän tovin Mustan kissan tangoa ja muita kissamaisia hittejä, oli aika jättää synttärit taakseen ja jatkaa kohti joulukuuta. Silloin onkin luvassa mini-Maunon yksivee-synttärit. Enää kaksi kuukautta pentuaikaa jäljellä! Apua miten nopeasti se kasvaa.

Kuinka saisin irti kookospähkinän?

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, joka on enimmäkseen ollut tahaton ja onnettomien sattumien summa. Lähes kymmenvuotias tietokoneen rohjake tuli tiensä päähän ja Hurrmurit-blogi oli viaton sivustakärsijä. Tulipahan lopultakin koottua kissoille uusi kiipeilypuu, joka on laatikossaan odotellut kokoamisinspiraatiota tai pikemminkin sopivaa paikkaa. Uusi puu tuo pohjoisen kissanpojille tuulahduksen etelän eksotiikkaa, nimittäin tämä kyseinen puu onkin palmupuu kookospähkinöineen kaikkineen! Puu on myös ehkä hiukan esteettisempi ihmisille katsella, vaikka joku sisustusintoilija saattaisikin ihmetellä nurkassa kyhjöttävää feikkipalmua. Mutta eihän me sellaisista olla moksiskaan ja Mauno ainakin on ollut uudesta puusta tosi innoissaan, ja onhan siitä mukava bongailla ohikulkijoitakin.

Vastakoottu puu ja uusi asukas.

No, myönnettäköön että ensi-innostuksen jälkeen tuo maja ei ole kissaa nähnytkään ja lopulta päädyttiinkin siihen että maja irrotettiin ja sitten jäikin tilaa ihmetellä noita kookospähkinöitä. Sen jälkeen neljästä pähkinästä on kaksi lähtenyt omille teilleen. Ja kukapa muukaan ne on vienyt kuin...

Mauno!

Pian kymmenkuinen siamilaisriiviömme Mauno Anselmi Pikkukelmi (mahtavine lisänimineen) ryhtyi pohtimaan miten ihmeessä saisi kookospähkinät irti ja omakseen? Ensin kokeiltiin huiskaista tassulla ja kun se ei tepsinyt niin piti ottaa järeämmät konstit käyttöön.

Naskalihampaat kehiin!

Ja tehtävä suoritettu, ensimmäinen

kookospähkinä on nyt Maunon oma!

Sen jälkeen kookospähkinä on pyörinyt mukana leikeissä joka päivä ja Mauno on innolla kantanut sitä ympäriinsä. Palmupuu on hiukan kaljumman näköinen kuin ennen, mutta edelleen yhtä suosittu tähystyspaikka.

Onnenbanaani ja muita kivoja juttuja

Kissoilla on ollut melkein ennenaikainen joulu tässä viime aikoina, kun shoppailusta pitävät omistajat ovat tehneet kivoja löytöjä. Mukaan on tarttunut muun muassa eräs kiva banaaninmuotoinen kissanminttulelu, joka saa käyttäjänsä onnesta (vai kissanmintusta?) sekaisin.

Yeowww, eikun Meowww mikä lelu!

Mä niiiiin suosittelen tätä

 kaikille mintun käyttäjille!

Ja mikä parasta, tällä saa leikkiä

kissajunioritkin!

Samaa sarjaa on olemassa ainakin myös omenanmuotoinen lelu, joka on heti seuraavaksi hurrmurikissojen hankintalistalla. Sille pystyy antamaan kunnon takajalkapotkuja! Korkeahko hinta, eli kympin verran, ei kirpaise niin paljon kun huomaa miten kestävästä kankaasta lelu on tehty. Neljä vilkasta itämaissukuista kissariiwiötäkään (tai kolme, Elvis kun ei käytä minttua) ei ole saanut lelua vielä kahdessa viikossa rikki ja se on edistystä se!

Tänä viikonloppuna oli Tampereella taas kissanäyttelykin, jossa tämän perheen kissaihmiset saivat mukavasti kulumaan pari tuntia eri rotuisia kissoja ihastellen ja omille kissoille tuliaisia shoppaillen. Me emme ole oikein innostuneet näyttelyttämään omia kissojamme, mutta oli kiva nähdä Maunon siskoa sekä Maunon ja Elviksen kasvattajan upeita kissoja. Kovasti oli samaa näköä Maunon sisaruksessa kuin tuossa meidän ipanassa. Suosikkejani olivat myös eräs itämainen lyhytkarva, jolla oli aivan kuin Charlie Chaplinin viikset. Mainio! Tsempit myös Kolmen kissan kopla -blogin Nannalle. Toivottavasti menestystä tuli! 

Näyttelystä meidän pojat saivat tuliaisina muun muassa hienon riippukeinun, jossa jo Hessu ja Hugo ovat ainakin viihtyneet. Yksi pinkki leluhuiska hajosi heti Maunon käsittelyssä ja sekös Maunoa harmitti! Onneksi kuvassa näkyvät muut lelut lohduttivat pientä.

Hessu uudessa riippukeinussa.

Ja tyytyväinen herra Huu.

Hurrmurikissat ovat ehdottomasti näyttelyjen kannalla, ihan vain jo senkin takia kun sieltä saa niin mukavia tuliaisia kahdesti vuodessa! 

Nyt on mökkeilyt mökkeilty

Hurmurikissat ovat menneenä parina viikkona ehtineet mökkeillä, nauttia uudesta lelusta ja eräästä superkivasta uudesta pedistä. Maunon uusi menopeli eli kantokoppa toimitti hyvin tehtävänsä, vaikka hiukan vaaratilannettakin taas pääsi syntymään. Mökkimatkalle lähdettäessä laitettiin kopan ruokakuppeihin hiukan raksuja, jotta matka sujuisi jouhevammin niitä mutustellessa. Mutta ehei, noin viiden minuutin matkustamisen jälkeen ja kaksi kohtalokasta tassunläimäisyä myöhemmin ne raksut lensivät ilmassa. Tarvittiin enää vain hätäpissat niin tuloksena oli turkkiin ja varpaiden väleihin liimaantuneita kuivaruokanappuloita. Ei siis enää ikinä matkaeväitä Maunolle!

Koska olimme sentään varautuneet kyseiseen pieneen pissavahinkoon, ei Maunolle oltu laitettu koppaan pehmustetta. Pissa valui sievästi sille varattuun ränniin, mutta saihan Mauno siltikin itsensä kasteltua siihen. Onneksi ruokakupin aukoista pystyi hiukan kuivailemaan koppaa ovea avaamatta, mutta siinä olikin sitten sen vaaratilanteen paikka. Mauno yritti ängetä päätään ruokakupin aukosta, ja niinhän siinä sitten kävi että se pää jäi siihen jumiin. Onneksi kuitenkin tilanne saatiin pelastettua ja pää meni työntämällä muun kissan seuraksi takaisin koppaan. Huh huh, sanon minä! Tässä muutama kuva luultavimmin kesän viimeiseksi jääneestä mökkeilystä kissojen kanssa.

Mauno poseeraa

Hessu nautti ulkoilusta.

Elviskin viihtyi pihalla.

Maunon ja Hugon halailuhetki.

Uusi menopeli

Koska nuoriherra Mauno, perheemme kissajuniori, on hyvinkin temperamenttinen matkustaja oli meillä väistämättä edessä uuden kantokopan hankinta. Edelliseen nylonhäkkiin Mauno teki sen verran perusteellisen remontin, että tuli katon verkosta läpi mökkimatkalla. Monet lemmikkikaupat kierreltyämme ei tarpeeksi tilavaa muovista koppaa tahtonut löytyä, joten piti turvautua online-ostoksiin (josta myönnettäköön kissojen omistajat varsin paljon pitävätkin). Tarvitseehan suuri persoona tarpeeksi suuren menopelin. Hiukan tässä menneisyyden kellot soittelevat kissanomistajan päässä, koska porukan ensimmäinen siamilainen, Elvis, vaati myös muinoin siirtymisen kevythäkkien raskaamman sarjan menopeliin. Kaksi siamilaista, kaksi suurta persoonaa - niin se kaiketi menee. Ei kai se alkuperäinenkään Elvis sentään Ladassa olisi matkustanut.

Tässä vielä Maunon kirjaimellisesti entinen häkki.

Liekö sitten ollut protesti tyttömäistä väriä kohtaan? Mikäli kyse oli siitä niin se ei lupaa kovin hyvää uutta koppaa ajatellen...Asiahan on nyt niin, että tälläkin kertaa ostoskoriin päätyi melko tyttömäinen väri. Puolustuksen puheenvuorona saanen ilmaista, että muita värejä ei ollut saatavilla, ja tässä kopassa oli niin monta hyvältä vaikuttavaa ominaisuutta että tulipahan ostettua!

Saanen esitellä, avaruusajan ihme, kissojen kantokoppien Porsche - Pet Cargo Cabrio!

Siinä se nyt on!

Kulmakunnan komein menopeli!

 

Mainitsinhan ultramodernit,

 ylöspäin avautuvat katto-ovet?

Tälläisen siis postinkantaja kiikutti kotiovelle asti, ja hurmurikissat olivat onnessaan saadessaan taas kasakaupalla ruokaevästä Saksanmaalta asti, zooplus-nettikaupasta tilattuna. Erikoisen näköistä, leppäkertuksikin meillä jo tituleerattua, kantokoppaa kierreltiin ensin varuillaan ja ihmeissään. Hessu säikähti ja juoksi sängyn alle piiloon. "Hyvät" oli siis ensireaktiot.

Mauno päätti rohkeasti tutustua uuteen matkustusvälineeseen. Pissavahinkoja varten pohjaa kiertää ns. kusränni, johon ohjekirjasen mukaan pitäisi kaikki nestemäiset tuotokset ohjaantua. Se tuskin käytännössä onnistuu yhtä hyvin kuin teoriassa, nimittäin täytyneehän menopeliin lisätä pehmustettakin, joka ainakin aiemmin on imenyt runsaimmat nesteet sisäänsä. Ideasta kymmenen pistettä kuitenkin. Matkaeväitä varten on omat kipponsa, mikä varmasti Maunolle passaa oikein mainiosti. Syöminen on kuitenkin sen lempipuuhaa.

"Ei taas! Vaaleenpunaista!" Tuumii Mauno.

Vai olisiko Leppäkerttua parempi nimitys

sittenkin Kupla? Mauno koe-eläimenä.

Seuraava koe-eläin oli Hugo, joka

ilmeestä päätellen ei juuri kopassa viihtynyt.

Oli siis aika ottaa uudet konstit avuksi  ja lisätä houkuttimeksi jotain mikä varmasti saa porukan lähestymään uutta menopeliä. Ja sehän on tietysti ruoka. Eikun kippoihin evästä ja ovi selälleen.

Ensimmäinen koemaistaja eli Elvis paikalla. 

Sitten alkoikin jo jonoa kertyä.

Hessukin uskaltautui pois sängyn alta.

Haa! Lopultakin joku vapaaehtoisesti kopassa!

Ruokakonsti tepsii aina, joka asiaan.

Kuplan eli uuden kopan tulikaste onkin yllättävän lähellä, nimittäin hurmurikissojen kesän viimeinen mökkiviikko lähestyy uhkaavasti. Saa nähdä saadaanko matkan kauhuja vähennettyä uuden kopan ansiosta, vai saako Mauno julmetut raivarit huomatessaan olevansa tiiviisti muovisen kopan sisällä? Ruokakipot lienee paras jättää tyhjäksi, koska ne luultavasti lentävät ensimmäisenä päin seinää, ja saattaa se matkapahoinvointikin iskeä viattomaan matkanapostelijaan aivan yllättäen. Raportoimme sitten matkan onnistumisesta.