Uusi menopeli

Koska nuoriherra Mauno, perheemme kissajuniori, on hyvinkin temperamenttinen matkustaja oli meillä väistämättä edessä uuden kantokopan hankinta. Edelliseen nylonhäkkiin Mauno teki sen verran perusteellisen remontin, että tuli katon verkosta läpi mökkimatkalla. Monet lemmikkikaupat kierreltyämme ei tarpeeksi tilavaa muovista koppaa tahtonut löytyä, joten piti turvautua online-ostoksiin (josta myönnettäköön kissojen omistajat varsin paljon pitävätkin). Tarvitseehan suuri persoona tarpeeksi suuren menopelin. Hiukan tässä menneisyyden kellot soittelevat kissanomistajan päässä, koska porukan ensimmäinen siamilainen, Elvis, vaati myös muinoin siirtymisen kevythäkkien raskaamman sarjan menopeliin. Kaksi siamilaista, kaksi suurta persoonaa - niin se kaiketi menee. Ei kai se alkuperäinenkään Elvis sentään Ladassa olisi matkustanut.

Tässä vielä Maunon kirjaimellisesti entinen häkki.

Liekö sitten ollut protesti tyttömäistä väriä kohtaan? Mikäli kyse oli siitä niin se ei lupaa kovin hyvää uutta koppaa ajatellen...Asiahan on nyt niin, että tälläkin kertaa ostoskoriin päätyi melko tyttömäinen väri. Puolustuksen puheenvuorona saanen ilmaista, että muita värejä ei ollut saatavilla, ja tässä kopassa oli niin monta hyvältä vaikuttavaa ominaisuutta että tulipahan ostettua!

Saanen esitellä, avaruusajan ihme, kissojen kantokoppien Porsche - Pet Cargo Cabrio!

Siinä se nyt on!

Kulmakunnan komein menopeli!

 

Mainitsinhan ultramodernit,

 ylöspäin avautuvat katto-ovet?

Tälläisen siis postinkantaja kiikutti kotiovelle asti, ja hurmurikissat olivat onnessaan saadessaan taas kasakaupalla ruokaevästä Saksanmaalta asti, zooplus-nettikaupasta tilattuna. Erikoisen näköistä, leppäkertuksikin meillä jo tituleerattua, kantokoppaa kierreltiin ensin varuillaan ja ihmeissään. Hessu säikähti ja juoksi sängyn alle piiloon. "Hyvät" oli siis ensireaktiot.

Mauno päätti rohkeasti tutustua uuteen matkustusvälineeseen. Pissavahinkoja varten pohjaa kiertää ns. kusränni, johon ohjekirjasen mukaan pitäisi kaikki nestemäiset tuotokset ohjaantua. Se tuskin käytännössä onnistuu yhtä hyvin kuin teoriassa, nimittäin täytyneehän menopeliin lisätä pehmustettakin, joka ainakin aiemmin on imenyt runsaimmat nesteet sisäänsä. Ideasta kymmenen pistettä kuitenkin. Matkaeväitä varten on omat kipponsa, mikä varmasti Maunolle passaa oikein mainiosti. Syöminen on kuitenkin sen lempipuuhaa.

"Ei taas! Vaaleenpunaista!" Tuumii Mauno.

Vai olisiko Leppäkerttua parempi nimitys

sittenkin Kupla? Mauno koe-eläimenä.

Seuraava koe-eläin oli Hugo, joka

ilmeestä päätellen ei juuri kopassa viihtynyt.

Oli siis aika ottaa uudet konstit avuksi  ja lisätä houkuttimeksi jotain mikä varmasti saa porukan lähestymään uutta menopeliä. Ja sehän on tietysti ruoka. Eikun kippoihin evästä ja ovi selälleen.

Ensimmäinen koemaistaja eli Elvis paikalla. 

Sitten alkoikin jo jonoa kertyä.

Hessukin uskaltautui pois sängyn alta.

Haa! Lopultakin joku vapaaehtoisesti kopassa!

Ruokakonsti tepsii aina, joka asiaan.

Kuplan eli uuden kopan tulikaste onkin yllättävän lähellä, nimittäin hurmurikissojen kesän viimeinen mökkiviikko lähestyy uhkaavasti. Saa nähdä saadaanko matkan kauhuja vähennettyä uuden kopan ansiosta, vai saako Mauno julmetut raivarit huomatessaan olevansa tiiviisti muovisen kopan sisällä? Ruokakipot lienee paras jättää tyhjäksi, koska ne luultavasti lentävät ensimmäisenä päin seinää, ja saattaa se matkapahoinvointikin iskeä viattomaan matkanapostelijaan aivan yllättäen. Raportoimme sitten matkan onnistumisesta.

Maunon syysseikkailu

Lämpimän elokuisen illan kunniaksi Mauno heitti valjaat niskaan ja lähti tutkimaan mitä kaikkea pihalta oikein löytyykään. Kovalla touhotuksella mentiin eteenpäin ja jokaista pihakoristetta piti haistaa ja eritoten maistaa. Löytyipä ulkoa arvoituskin.

Tästä se seikkailu alkaa! Eka ötökkä bongattu.

Koristeomenapuun marjat saavat tassukyytiä.

Keinuun kipuaminen onkin hiukan

haastavampi projekti.

Onneksi apu on käsillä.

Perillä! Ekaksi hajuanalyysi...

Tästä onkin hyvä tsekata

minne sitten mentäisiin!

Ihan tylsä paikka, eikun menoks.

No nyt löyty jotain kiinnostavaa,

pysähdytään tähän!

No okei, otetaan ny yks poseerauskuvakin.

Mutta mitähän tää liikennemerkki meinaa...?

Kissoja ja hiiriä tuolla suunnassa?

Pakko raportoida Hugolle...

Hei Huukoo, tuolla on ihan sun näkönen kissa!

Ja hiiriä!

Entäs jos se nuoli tarkotti, että niitä hiiriä

tippuu taivaalta? Tai se kissa?

Täällä ainakaan mitää hiiriä oo. Höh.

Eikun etiäpäin.

Hmm. Tässä on joku outo haju, nuuh.

Tilanne vaatii tarkempaa paneutumista.

Asiasta kukkaruukkuun, toisinsanoen.

Pyh! Selkeesti muovikukka! 

Ei näy niitä hiiriäkään. Taidan

lähtee päikkäreille.

Heippa kaikille! t.Maukka

Varokaa niitä hiiriä.

Ja näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyy pikku-Maunon syysseikkailu tältä erää. Kadonneiden hiirten mysteeri jäi vielä selvittämättä...

Tumput suorana

Hessulla on hauska tapa suoristaa etutassut aina ja joka kerta makoillessaan jossakin. Meillä tuota asentoa on alettu kutsumaan tumput suorana -asennoksi, ja monesti Hessun piilopaikan paljastaa pelkästään nuo jostakin sängyn alta esiin ilmestyvät tassut. Tässä pari kuvanäytettä kyseisestä rentoiluasennosta.

Kissaihminen maailmalla

Kun pesunkestävä kissojen ystävä lähtee matkustamaan, ei varmaankaan ole yllättävää että kameran linssin eteen osuu monesti lomakohteen kissamaiset asukkaat. Tällä kertaa kissaihminen matkusti Kosin kuumalle saarelle, jossa ei muuten lainkaan ollut niin paljon kodittomia kissoja kuin Rodoksella. Kaupoissakin kouliintunut shoppailijan katse osuu kissamaisiin matkamuistoihin ja kaiken maailman All the Cats of Greece -turhuudet on vaikea jättää ostamatta. Onhan sellainen nyt pakko saada patalappuna ja essuna (onneksi siinä vaiheessa terve järki jo sanoi, että mokoma taitaisi jäädä käyttämättä) ja ties mihinkä jääkaappimagneettiin painettuna!

Hurmurikissat olivat matkan ajan kissojen toisen omistajan eli siskoni hellässä huomassa. Kovaa ikävää omia kissoja kohtaan tuli paikkailtua paikallisia kissoja kuvaamalla, joista kaikki olisin mielelläni ottanut mukaan ja antanut suloisille otuksille hyvän kodin.

Kissoja Kosin kaupungin keskustassa.

Kova oli nukkumisalusta tällä kisulla.

Tämä reppana oli nukahtanut keskelle kävelykatua.

Oranssi kissa nukkui siestan ajaksi suljetun

lelukaupan näyteikkunassa! Kissakaveri vahti

ulkopuolella ystäväänsä.

Suloinen ikkunakissa lähempää 

(kissalla näyttäisi olevan kaulapanta)

Mökkihöperöt vol.2

Paljon on mahtunut hurmurikissojen viikkoon. On ollut hiukan huolia ja on mökkeilty sekä stressattu kaameita mökkimatkoja, joilla aina sattuu ja tapahtuu. Jännä juttu miten nuo meidän itämaiset kissat on niin paljon kiltempiä matkustajia, kun vertaa siamilaisiin. Hessu ja Hugo saattaa välillä jotain häkeistään huudella, mutta Elvis ja Mauno karjuu yksissä tuumin koko matkan kotipihasta siihen asti kun mökillä pääsee pois häkistä. Puhumattakaan siitä miten joka mökkireissulla nämä porukan siamilaiset tekevät hädät häkkeihinsä. Elviksellä on jopa sitä varten häkissään hiekkalaatikko, mutta herrapa tekeekin hädän (ja vielä sen isomman) joka kerta ohi laatikon. Ja useimmiten marinoi itsensä oikein kunnolla kyseisessä tuotoksessa heittämällä häkissä volttia. Peseminen on sitten tosi mukavaa mökillä, missä ei ole juoksevaa vettä. Mauno on toistaiseksi pyörinyt vaan siinä pienemmässä hädässä, mutta ah mitkä aromit näistä cocktaileista tulee matkalla!

Kummasti ne automatkan kauhut vaan unohtuu aina perille päästessä. On siellä mökillä kuitenkin vaan niin mukavaa!

Möksällä pääsee pihalle ja sekös Elvistä ilahduttaa.

Kuin myös Hugoa.

Tällä reissulla Mauno harjoitteli vinttiin kiipeämistä.

Ja Hessu bongasi parit hämähäkit katosta.

Hugo oli kaikkein ketterin kiipeilijä.

Hessukin viihtyi tikapuilla.

Näin coolisti chillaa hurrmurit.

Päikkärit maistuivat pikku-Maunolle lelu kainalossa.

Hessu otti nokoset jääkaapin päällä.

"Kylläpäs tää maalaisilma ramaseekin!

 "Vai mitä, Elvis?", tuumaa Hugo.

Elvis: "Zzzz..ZZzz...krooh.."

Kunnon päikkärien jälkeen jaksaa taas vetää rallia!

Ja tampata mattoja. Aina löytyy siivousapua!

Mutta ikävä kyllä jokainen loma loppuu joskus, kuten myös hurmurikissojen kesän toinen mökkiviikko. Ja silloin edessä on taas se, minkä emäntäväki on yrittänyt työntää pois ajatuksista koko viikon. Eli KOTIMATKA! Eikun soraääninen kissakuoro häkkeihinsä ja kohti kotia. Puolivälin tienoilla Elvis taas turautti tottakai yllätykset häkkiinsä, kun samaan aikaan toisaalla Mauno riehui omassa kopassaan sen verran voimalla että tuli häkin katosta läpi. Tässä vahingot jälkeenpäin kuvattuna:

Mauno teki vähän remonttia takaseinäänkin.

Sen verran oli vaarankin mahdollisuutta tässä välikohtauksessa nimittäin Mauno jumiutui kaulastaan kiinni tuohon kattoon repimäänsä aukkoon ja oli lähellä tukehtua. Onneksi sain käsin revittyä aukkoa isommaksi ja pojan pois häkistä ajoissa. Loppumatkan siamilaiset sitten matkustivatkin Elviksen isommassa häkissä, enemmän tai vähemmän sovussa. Nyt onkin Maunon matkustukset kevythäkissä ohitse, kun ei tunnu olevan tarpeeksi laadukas häkki noin vilkkaan siamilaiskissan pitelemiseksi!