Paljon iloa pahvilaatikosta

On se kumma vaikka sitä kuinka hienot kiipeilytelineet sun muut vermeet kissoille hommaa niin suurin ilo tulee aina yksinkertaisimmista asioista. Kuten pahvilaatikoista. Kissojen emäntäväki (lue=minä ja siskoni) tilasivat laatikkokaupalla kesälukemista, ja kun paketti saatiin tyhjäksi olikin siellä jo heti uusi asukas.

Ensin laatikosta näkyivät vain korvat ja tassu.

Salaperäinen laatikkoasukas yritti myös

kahmia asumukseensa sisustusta.

Laatikossa oli hyvä tähystysreikä

 mahdollisia kuokkavieraita varten...

...jotka saattoivat hyökätä asumukseen

täysin yllättäen!



Mokomia vastaan sai puolustautua hampaat irvessä.



Lopulta kaikkein sitkeimmälle yrittäjälle

oli pakko tehdä tilaa. Tsekkaa tyytyväinen ilme.

Ja sen jälkeen pääsi toiseksi sitkein

pahvilaatikonvaltaajakin istumaan.

Jonoa kuitenkin riitti pitkälle iltaan,

ja veikkaan että tämä leikki jatkuu koko yön...(hyvästi yöunet!)

Maunon menetetty miehuus

Eilen meidän kissajuniorimme Mauno, 7kk ja risat, joutui eläinlääkäriin. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin käynti, jonka jokainen kollipoika joutuu kohtaamaan mikäli ei ole suunnitelmissa tehdä uusia kissakavereita maailmaan. Eli kastraatio. Maunolle varmasti ikävintä koko hommassa oli kahdentoista tunnin paasto. Täällä ei paljon unta saatu kun Mauno huuteli keittiössä "Missä mun eväääät on??!!". Aamulla keittiöstä löytyi neljä kissaa siistissä jonossa jääkaapin viereltä. Jokainen oli kuin ilmetty Simon's Cat:

(Simon's Cat -kirjaa ja youtube-pätkiä voi muuten suositella kaikille kissaihmisille!)

Niinpä. Yritä nyt siinä sitten itse napata jotain aamupalaa kun neljä syyttävää silmäparia seuraa jokaista liikettäsi. Varsinkin nämä meidän siamilaiset teeskenteli olevansä lähes nälkäkuoleman partaalla.

No onneksi pian päästiin matkaan. Maukkis häkkiin ja menoksi! Autossa laulupuolesta vastasi Mauno, joten tälläkään kertaa ei tarvinnut radiota avata. Ihan olisi ollut videotakin tarjolla, mutta blogger ei jostain syystä sallinut sen lisäämistä. Noh, koitetaan myöhemmin uudemman kerran.

Mauno oli viime käynneillään jättänyt ilmeisesti varsin lähtemättömän vaikutuksen, nimittäin hyvin hoitajat muistivat pikku-Maunon ja kehuivat kuinka oli kaveri saanut painoa sairastelun jälkeen. Kuukausi pari sittenhän tutkittiin miksi Mauno vain oksensi oksentamistaan, ja syyksi paljastui tietyt kiipeilyseinän osat, jotka nuoriherra oli päättänyt syödä. Maunoa ei liiemmin lääkärissä jännittänyt vaan se olisi tahtonut kiivetä tutkimuspöydältä tutkailemaan lääkärin tarvikevarastoja. Sydämen kuuntelustakaan ei mitään (tälläkään kertaa) tullut kun Mauno pisti kehruurukin päälle. Mauno sai rauhoittavan pistoksen ja jäi lääkäriin kuorsaamaan kun palvelusväki lähti odotushuoneen puolelle. Kyllä se vaan näytti niin surkean pieneltä. Reppahousu.

Operaatio oli puolen tunnin kuluttua tehty ja Maunon miehuus menetetty. Tästä lähtien Mauno laulelee siis oktaavia korkeammalta. No ei vaineskaan. Enpä ole leikkauksen huomannut vaikuttavan muuta kuin siihen, että kissoista on tullut varsinaisia mussukoita ja sylikissoja. Mauno saatiin takaisin söpössä kapalossa ja uni tuntui maistuvan vielä autossa.

Kunnes pikkuinen alkoikin jo heräillä.

Ja juttuakin alkoi tulla, eli näytti poika

olevan ennallaan.

 

Kotona Mauno pääsi toipumaan lämpöiseen ja innokkaita hoitajiakin riitti. Hessun mielestä tosin Mauno oli vaihtunut lääkärissä ja sitä piti pari kertaa tassulla kumauttaa, jos se vaikka muuttuisi normaalimman hajuiseksi. Hugo kävi pientä vähän pesemässä.

Hessu ihmettelee oudonhajuista Maunoa.

Hiukan vielä väsytti pientä potilasta.

Nopeasti potilas siitä kuitenkin heräili ja jaksoi pian jo touhottaa tavalliseen tapaansa. Mansikoiden purkittamiseenkin (vai syömiseen?) Mauno osallistui innolla jo parin tunnin päästä.

Mauno ja muovipakkaukset

Pikkuhiljaa on käynyt ilmi, että öisin täällä joku ahkeroi kuljettamalla ympäriinsä kaikkia mahdollisia muovipakkauksia. Muutaman kerran on sämpyläpussi löytynyt eteisestä, ja pumpulipakkaus ihan eri paikasta kuin missä sen oikeasti kuuluisi olla. Vaikka meillä Elviskin on ihastunut muovipusseihin ja erityisesti teipinsyömiseen, ei Elvis kuitenkaan niitä kuljettele suussaan. Asialla onkin ollut toinen saman rodun edustaja, nimittäin nuoriherra Mauno. Jostain kumman syystä erilaiset muovipakkaukset saavat pienen siamilaisydämen tykyttämään onnesta.

Kiinni itse teossa! Mauno kävelyttää

pumpulipuikkoja.



Myös pumpulilaput kelpaavat.

Mutta liekö sämpyläpussin voittanutta? 

Kissan astma

Jokaisessa kissa- ja koirarodussa lienee sellaisia sairauksia, jotka ovat yleisempiä tietyn rodun edustajilla. Siamilaisissa ja itämaisissa kissoissa yksi niistä sairauksista on astma, ja ikävä kyllä meillä sekä Elvis että Hugo ovat saaneet tuon kyseisen sairauden riesakseen. Elviksen astma todettiin pitkän flunssailun jälkeen alle yksivuotiaana eli Elvis on sairastanut jo yli neljä vuotta. Hugo taisi olla yhden vuoden kieppeillä kun sen astma todettiin, eli nuoria kissoja molemmat olivat sairastuessaan. Tiedä sitten mistä moinen, että molemmat sen saivat. Asiaa ei ole sen kummemmin tutkittu, mutta luultavasti Elviksellä se tosiaan oli pitkittyneen hengitystieinfektion seurausta. Kaikki alkoi satunnaisella yskähtelyllä, joka oli kissan astmalle tunnusomaista. Kissa yskii päätään käännellen ja välillä nieleskelee. Ohessa pieni videonpätkä Elviksen astmakohtauksesta yli neljän vuoden takaa. Tämän kanssa paineltiin eläinlääkärille ja siitä oli suurta apua diagnoosin teossa.

Elviksestä otettiin keuhkoröntgenit, jotka sitten omalta osaltaan myös tukivat astmadiagnoosia. Sitä lähdettiin sitten kortisonipistoksella kokeilemaan josko yskiminen loppuisi ja loppuihan se. Kortisoni injektiona on kuitenkin pitkällä tähtäimellä kissan terveydelle huonompi juttu, joten vaihtoehdoksi lääkäri tarjosi inhalaatiohoitoa. Kuulosti kyllä ensin hullulta ajatukselta! Kissalla astmapiippu? Mutta niin sitä sitten vaan pistettiin Aerokat-niminen laite tilaukseen Helsingistä. Paketissa tuli mukana kaksi maskia, kammio ja ohjelappunen. Ohjeeksi annettiin pikkuhiljaa totuttaa kissaa lääkkeen antamiseen, eli pitää hetki maskia naamalla, antaa palkkioksi joku herkku ja jatkaa sitten samalla tavalla vähitellen sitten ottaen mukaan ihan lääkkeen annostelunkin. Tälläiseltä laite suurin piirtein näyttää:

Laitteeseen liitetään siis ihmisilläkin käytössä oleva astmapiippu ja kissa hengittelee maskin kanssa noin kymmenen hengenvetoa. Aluksi Elvis sai lääkettä kahdesti päivässä, mutta tätä nykyä lääkitystä on voitu vähentää yhteen kertaan. Hugo puolestaan saa edelleen aamuin illoin astmasuihkauksensa. Estolääkkeen lisäksi on olemassa kohtauslääke, jota sitäkin aina silloin tällöin tarvitaan jos vaikka lääkkeenotto menee temppuiluksi, tai lääke jostain syystä viivästyy tai jää väliin. Tässä pojat näyttää mallia miten se lääke oikein otetaan. Meillä annetaan useimmiten kahden ihmisen yhteistyönä lääkkeet, niin että toinen pitää kissaa sylissä ja toinen lääkitsee. Mutta onnistuu se yksinkin, tosin suuremmalla todennäköisyydellä kissa pääsee pyristelemään irti, ja lääke ei mene tarpeeksi hyvin perille.

Hugo ja astmalääkkeen otto

Joskus Hugo pitää itsekin kiinni Aerokatista.

Elvistä ei lääkkeenotto niin innostaisi.

Astmasta huolimatta Elvis ja Hugo elävät täyttä kissanelämää, kunhan vain muistaa ottaa astmasuihkauksen suurinpiirtein samoihin aikoihin joka päivä. Molemmat osaa jo odottaa lääkkeenannon jälkeen annettavaa herkkua, ja astman hoidosta on tullut osa arjen rutiineja. Meillä ei astman määrää tahtia vaan se pidetään huolellisella lääkityksellä kurissa.

Mökkihöperöt

Hurmurikissojen mökkeilyviikko piti sisällään vauhtia, pitkiä päiväunia ja tutustumista maaseudun rauhaan. Yksi kova ukonilmakin koettiin, mutta kissoja se ei hetkauttanut (toisin kuin emäntäväkeä) vaan salamoivaa taivasta keräännyttiin ihastelemaan ikkunan ääreen. Tottakai mökki piti myös tutkia lattiasta kattoon ja maistella hämähäkinseittejä. Tässä pientä kuvasatoa mökkiviikosta.

Elvis nauttii kesäpäivästä mökin terassilla.

Maunokin nautti ulkoilusta.

Hessulla riitti ihmeteltävää.

Hugo katseli maisemia viltiltä käsin.

Hessu poseeraa.

Sisällä kissoja houkuttelivat eniten vintin tikapuut, joita Mauno 7kk opetteli kiipeämään ensimmäistä kertaa. Vinttiin ei uskaltanut poikia päästää kun alastulo oli sen verran huonoissa kantimissa varsinkin porukan siamilaisvahvistuksilla. Itämaiset tuntuvat olevan muutenkin tässä porukassa niitä atleettisempia.

Hessun ja Hugon mielestä aina on tilaa kahdelle.

Tikapuilla voi ottaa näinkin rennosti.

Maunokin uskalsi kiivetä.

Parasta oli päiväunet porukalla.

Ja painimatsit!

Hugo testasi mahtuuko Maunon pää suuhun.