Mauno

Ja entäs sitten perheen pienimmäinen? Elviksen saavuttua rikastuttamaan elämäämme viisi vuotta sitten alkoi kyteä pienellä liekillä iso into saada joskus meille samalta ihanalta kasvattajalta ruskeanaamio siamilainen. Oikea hetki koitti alkuvuodesta 2011 kun Kelmikerhon kissalassa kasvoi kuin kasvoikin meille uusi perheenjäsen. Joku oli peruuttanut varauksensa ja niin sitten Mauno eli Kelmikerhon Nuoriherra varattiin meille. Ja taas piti odottaa, onneksi tällä kertaa vaan reilu kuukauden verran! Mauno tepasteli ovesta sisään maaliskuussa 2011 ja pisti heti isot kissat ojennukseen.

"Oon iso ja pelottava, oikeesti!"

Pian Elvis otti pennun hoiviinsa ja kaksikko vaikutti löytäneen jonkin sanattoman telepatiayhteyden, ja siitä lähtien Mauno onkin seurannut Elvistä kuin hai laivaa. Ennen Maunon tuloa Elvis oli vähän jo jättänyt painileikit sikseen ja keskittynyt palloilijan uraansa, mutta nykyään Elvis vs. Mauno painiottelut on täällä jokapäiväistä arkea. Ne myös selvästi puhuvat keskenään, Elvis menee lattialle istuskelemaan ja huutelee tietyllä tavalla ja eipä aikaakaan kun paikalle ryntää pikkusimsku. Ja sitten taas painitaan. Mauno on toki tehnyt tuttavuutta Hugon ja Hessunkin kanssa, mutta ainakin Hessu painii (kirjaimellisesti) niin eri sarjassa että Mauno on todennut järkevimmäksi pitäytyä pehmoisessa Elviksessä painikaverina. Mutta päiväunet sujuu mukavasti Hessuun nojaillen...

Pian sitten juhlitaankin jo Maunon puolivuotispäivää! Maitohampaat alkaa vaihtua ja turkin väri tummua. Onneksi vielä saa nauttia pentuajastakin :)