Hessusta tulikin sitten vähän erilainen itämainen, kun oltiin totuttu äänekkääseen, pitkäkoipiseen Hugoon. Hessu on hiukan järeämpää tekoa, enempi muistuttaa meidän edesmennyttä burmaa kuin koipeliini hoikkeliini Hugoa. Hessu myös juttelee pienen pienellä, lähinnä maatiaistyttökissan ääntä muistuttavalla korkealla ii-ii-äänellään, eikä mourua ja möykkää kuten muut meidän kissat. Hessu juttelee vain kun on asiaa, ja erityisesti sillon kun siivotaan. Mikä sekin tekee Hessusta erilaisen kuin muut, jotka juoksee piiloon heti imurin nähtyään. Hessu juoksee sitä vastaan, ja annas olla kun pistän koneen hurisemaan niin johan alkaa juttua tulla! Hessu seuraa siivoavaa ihmistä ja imuria, katsoo silmiin ja juttelee herkeämättä sekä vaatii silityksiä. Kumma juttu! :D
"Haa, olen Inspired by Twilight-pentueesta!
Torahampaat kuuluu asiaan!"
Me kutsutaan Hessua välillä kung fu -kissaksi, nimittäin jos joku niin Hessu osaa pitää puolensa! Lieneekö joku isommista kissoista syntymäkodissa opettanut Hessun tavoille, nimittäin tassusta tulee jos Hessun lelua erehtyy kukaan muu kissoista kesken leikin viemään. Hessun oikea koukku iskee arvaamattoman lelunmetsästäjän kanveesiin alta aikayksikön! Muutoinhan poika on varsinainen nallukka isoine tassuineen; kiltti ja lempeä kuin mikä. Paitsi ötököille, jotka erehtyy sisään. Hessu on meidän perheen virallinen ötökän metsästäjä. Eipä tarvii hämähäkkejä kauhistella kauaa kun eräs on ne ahmaissut jo kitusiinsa.
Tässä tiukan tuijotuksen kohteena
jokin pahaa-aavistamaton, soon to be a snack -ötökkä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti