Mauno ja mystinen masuvaiva

Kun nyt sairasteluaiheeseen päästiin kiinni niin jatketaan samalla linjalla. Tässä on viime päivinä käynyt ilmi erittäin hyvin mikä saa pienen siamilaiskissan hyvin kipeäksi. Meidän Mauno nimittäin vietti viime viikonlopun ja alkuviikon potien kummallisia, etten sanoisi mystisiä, masuvaivoja. Kaikki alkoi siitä kun Nuoriherra alkoi perjantaina oksentamaan kaiken mitä eteen kannettiin. Samaan syssyyn iski raukalle sitten ripuli. Hugon suolentuppeuman pelästyttämänä palvelusväki lähti oitis eläinlääkäriin ja tottakai silloinkin oli lauantai eikä ollut kuin päivystys auki. Kissat varmaan katsoo aina kalenterista, koska olisi kaikista huonoin aika sairastella. Lauantaina päivystyksessä vuorossa ollut lääkäritäti oli vakuuttunut, että Maukalla on giardia (pirullinen alkueläin tai mikälie loinen). Röntgeneitä ei otettu, joten kotiin lähdettiin antibioottiresepti kourassa ja matolääkkeenanto mielessä. Meni reilu vuorokausi niin Mauno oksensi taas.

Suuntana siis jälleen eläinlääkäri, jossa tällä kertaa oli vuorossa eri lääkäritäti kuin edellisenä päivänä. Nyt otettiin röntgenit, eikä kuvissa näkynyt muuta kuin kaasukertymää eli kaikelle kansalle tutuksi tullut ilmavaiva. Lääkäri tahtoi ottaa Maunon yöksi eläinsairaalan puolelle kun pieni oli päässyt kuivumaan kovan oksentelun vuoksi. Vierasesinettäkään ei epäilty, koska sitä ei röntgenissä näkynyt. Mentiin edelleen giardia/suolistotulehdus linjalla. Aamulla tuli soitto, että tulkaahan hakemaan riiviö pois. Se on ihan terve, syö tippaletkunsa ja komentelee kaikkia silittämään ja paijaamaan juuri Häntä. No mehän haettiin kaveri kotiin, mutta ylläri ylläri, poika jatkoikin oksentamista! Ei oo todellista! Kyllä pisti vihaiseksi, että rahat kyllä kelpaa mutta silti kotiin tulee kipeä kissa.

Seuraavana päivänä hiekkalaatikkotoimituksella Mauno päätti näyttää, miksi masu on ollut kipeä ja pyöräytti laatikkoon pitkän pätkän jotain kummallista valkoista jouhta tai villaa. Kyseessä oli kuin olikin siis vierasesine, joka ei kuitenkaan aiheuttanut suoleen täydellistä tukosta, mutta jumitti kuitenkin masussa sen verran että sai pienen oksentamaan ja vatsankin sekaisin. Syykin selvisi kun alettiin tutkia asiaa, meillä oli nimittäin seinässä raapimislautoja kolme peräkkäin, joista oli keskeltä pehmusteet revitty ja ilmeisesti sitten Mauno oli päättänyt syödä ne.

Kuva Zooplus.com-sivustolta.

Nyt jo uskallettiin huokaista helpotuksesta! Oksentelu näytti olevan poissa ja kiipeilyseinä sai uuden kodin roskiksesta. Kunnes tuli tämä aamu ja taas heräsin siihen, että Mauno oksentaa. Tällä kertaa poika oli päättänyt syödä leluhiireltä hännän.

Mauno ja pahamainen hiiri.

Tämän jälkeen kaikki hiiret kokivat karun kohtalon eli häntäamputaation.

On se vaan kumma mikä noi siamilaiset saa ahmimaan kaikenlaista sekalaista roinaa. Elviskin on kunnostautunut samassa lajissa, ja söisi mielellään teippiä, leipäpusseja, muovipusseja ja erityisesti PALLOJA!

Onko kuvassa Wiitä pelaava mangusti vaiko

palloa syövä Elvis?

Maunolle maistuu myös Hugon lempilelu.

Jatkossa saa taas olla triplasti tarkempi mitä kaikkea sitä jättää esille yöksi kun siamilaisjengi on pahanteossa. Toivottavasti masusairastelut olis nyt taas vähäksi aikaa tässä!