Maunon syysseikkailu

Lämpimän elokuisen illan kunniaksi Mauno heitti valjaat niskaan ja lähti tutkimaan mitä kaikkea pihalta oikein löytyykään. Kovalla touhotuksella mentiin eteenpäin ja jokaista pihakoristetta piti haistaa ja eritoten maistaa. Löytyipä ulkoa arvoituskin.

Tästä se seikkailu alkaa! Eka ötökkä bongattu.

Koristeomenapuun marjat saavat tassukyytiä.

Keinuun kipuaminen onkin hiukan

haastavampi projekti.

Onneksi apu on käsillä.

Perillä! Ekaksi hajuanalyysi...

Tästä onkin hyvä tsekata

minne sitten mentäisiin!

Ihan tylsä paikka, eikun menoks.

No nyt löyty jotain kiinnostavaa,

pysähdytään tähän!

No okei, otetaan ny yks poseerauskuvakin.

Mutta mitähän tää liikennemerkki meinaa...?

Kissoja ja hiiriä tuolla suunnassa?

Pakko raportoida Hugolle...

Hei Huukoo, tuolla on ihan sun näkönen kissa!

Ja hiiriä!

Entäs jos se nuoli tarkotti, että niitä hiiriä

tippuu taivaalta? Tai se kissa?

Täällä ainakaan mitää hiiriä oo. Höh.

Eikun etiäpäin.

Hmm. Tässä on joku outo haju, nuuh.

Tilanne vaatii tarkempaa paneutumista.

Asiasta kukkaruukkuun, toisinsanoen.

Pyh! Selkeesti muovikukka! 

Ei näy niitä hiiriäkään. Taidan

lähtee päikkäreille.

Heippa kaikille! t.Maukka

Varokaa niitä hiiriä.

Ja näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyy pikku-Maunon syysseikkailu tältä erää. Kadonneiden hiirten mysteeri jäi vielä selvittämättä...