Maunon menetetty miehuus

Eilen meidän kissajuniorimme Mauno, 7kk ja risat, joutui eläinlääkäriin. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin käynti, jonka jokainen kollipoika joutuu kohtaamaan mikäli ei ole suunnitelmissa tehdä uusia kissakavereita maailmaan. Eli kastraatio. Maunolle varmasti ikävintä koko hommassa oli kahdentoista tunnin paasto. Täällä ei paljon unta saatu kun Mauno huuteli keittiössä "Missä mun eväääät on??!!". Aamulla keittiöstä löytyi neljä kissaa siistissä jonossa jääkaapin viereltä. Jokainen oli kuin ilmetty Simon's Cat:

(Simon's Cat -kirjaa ja youtube-pätkiä voi muuten suositella kaikille kissaihmisille!)

Niinpä. Yritä nyt siinä sitten itse napata jotain aamupalaa kun neljä syyttävää silmäparia seuraa jokaista liikettäsi. Varsinkin nämä meidän siamilaiset teeskenteli olevansä lähes nälkäkuoleman partaalla.

No onneksi pian päästiin matkaan. Maukkis häkkiin ja menoksi! Autossa laulupuolesta vastasi Mauno, joten tälläkään kertaa ei tarvinnut radiota avata. Ihan olisi ollut videotakin tarjolla, mutta blogger ei jostain syystä sallinut sen lisäämistä. Noh, koitetaan myöhemmin uudemman kerran.

Mauno oli viime käynneillään jättänyt ilmeisesti varsin lähtemättömän vaikutuksen, nimittäin hyvin hoitajat muistivat pikku-Maunon ja kehuivat kuinka oli kaveri saanut painoa sairastelun jälkeen. Kuukausi pari sittenhän tutkittiin miksi Mauno vain oksensi oksentamistaan, ja syyksi paljastui tietyt kiipeilyseinän osat, jotka nuoriherra oli päättänyt syödä. Maunoa ei liiemmin lääkärissä jännittänyt vaan se olisi tahtonut kiivetä tutkimuspöydältä tutkailemaan lääkärin tarvikevarastoja. Sydämen kuuntelustakaan ei mitään (tälläkään kertaa) tullut kun Mauno pisti kehruurukin päälle. Mauno sai rauhoittavan pistoksen ja jäi lääkäriin kuorsaamaan kun palvelusväki lähti odotushuoneen puolelle. Kyllä se vaan näytti niin surkean pieneltä. Reppahousu.

Operaatio oli puolen tunnin kuluttua tehty ja Maunon miehuus menetetty. Tästä lähtien Mauno laulelee siis oktaavia korkeammalta. No ei vaineskaan. Enpä ole leikkauksen huomannut vaikuttavan muuta kuin siihen, että kissoista on tullut varsinaisia mussukoita ja sylikissoja. Mauno saatiin takaisin söpössä kapalossa ja uni tuntui maistuvan vielä autossa.

Kunnes pikkuinen alkoikin jo heräillä.

Ja juttuakin alkoi tulla, eli näytti poika

olevan ennallaan.

 

Kotona Mauno pääsi toipumaan lämpöiseen ja innokkaita hoitajiakin riitti. Hessun mielestä tosin Mauno oli vaihtunut lääkärissä ja sitä piti pari kertaa tassulla kumauttaa, jos se vaikka muuttuisi normaalimman hajuiseksi. Hugo kävi pientä vähän pesemässä.

Hessu ihmettelee oudonhajuista Maunoa.

Hiukan vielä väsytti pientä potilasta.

Nopeasti potilas siitä kuitenkin heräili ja jaksoi pian jo touhottaa tavalliseen tapaansa. Mansikoiden purkittamiseenkin (vai syömiseen?) Mauno osallistui innolla jo parin tunnin päästä.