Nyt on mökkeilyt mökkeilty

Hurmurikissat ovat menneenä parina viikkona ehtineet mökkeillä, nauttia uudesta lelusta ja eräästä superkivasta uudesta pedistä. Maunon uusi menopeli eli kantokoppa toimitti hyvin tehtävänsä, vaikka hiukan vaaratilannettakin taas pääsi syntymään. Mökkimatkalle lähdettäessä laitettiin kopan ruokakuppeihin hiukan raksuja, jotta matka sujuisi jouhevammin niitä mutustellessa. Mutta ehei, noin viiden minuutin matkustamisen jälkeen ja kaksi kohtalokasta tassunläimäisyä myöhemmin ne raksut lensivät ilmassa. Tarvittiin enää vain hätäpissat niin tuloksena oli turkkiin ja varpaiden väleihin liimaantuneita kuivaruokanappuloita. Ei siis enää ikinä matkaeväitä Maunolle!

Koska olimme sentään varautuneet kyseiseen pieneen pissavahinkoon, ei Maunolle oltu laitettu koppaan pehmustetta. Pissa valui sievästi sille varattuun ränniin, mutta saihan Mauno siltikin itsensä kasteltua siihen. Onneksi ruokakupin aukoista pystyi hiukan kuivailemaan koppaa ovea avaamatta, mutta siinä olikin sitten sen vaaratilanteen paikka. Mauno yritti ängetä päätään ruokakupin aukosta, ja niinhän siinä sitten kävi että se pää jäi siihen jumiin. Onneksi kuitenkin tilanne saatiin pelastettua ja pää meni työntämällä muun kissan seuraksi takaisin koppaan. Huh huh, sanon minä! Tässä muutama kuva luultavimmin kesän viimeiseksi jääneestä mökkeilystä kissojen kanssa.

Mauno poseeraa

Hessu nautti ulkoilusta.

Elviskin viihtyi pihalla.

Maunon ja Hugon halailuhetki.

Uusi menopeli

Koska nuoriherra Mauno, perheemme kissajuniori, on hyvinkin temperamenttinen matkustaja oli meillä väistämättä edessä uuden kantokopan hankinta. Edelliseen nylonhäkkiin Mauno teki sen verran perusteellisen remontin, että tuli katon verkosta läpi mökkimatkalla. Monet lemmikkikaupat kierreltyämme ei tarpeeksi tilavaa muovista koppaa tahtonut löytyä, joten piti turvautua online-ostoksiin (josta myönnettäköön kissojen omistajat varsin paljon pitävätkin). Tarvitseehan suuri persoona tarpeeksi suuren menopelin. Hiukan tässä menneisyyden kellot soittelevat kissanomistajan päässä, koska porukan ensimmäinen siamilainen, Elvis, vaati myös muinoin siirtymisen kevythäkkien raskaamman sarjan menopeliin. Kaksi siamilaista, kaksi suurta persoonaa - niin se kaiketi menee. Ei kai se alkuperäinenkään Elvis sentään Ladassa olisi matkustanut.

Tässä vielä Maunon kirjaimellisesti entinen häkki.

Liekö sitten ollut protesti tyttömäistä väriä kohtaan? Mikäli kyse oli siitä niin se ei lupaa kovin hyvää uutta koppaa ajatellen...Asiahan on nyt niin, että tälläkin kertaa ostoskoriin päätyi melko tyttömäinen väri. Puolustuksen puheenvuorona saanen ilmaista, että muita värejä ei ollut saatavilla, ja tässä kopassa oli niin monta hyvältä vaikuttavaa ominaisuutta että tulipahan ostettua!

Saanen esitellä, avaruusajan ihme, kissojen kantokoppien Porsche - Pet Cargo Cabrio!

Siinä se nyt on!

Kulmakunnan komein menopeli!

 

Mainitsinhan ultramodernit,

 ylöspäin avautuvat katto-ovet?

Tälläisen siis postinkantaja kiikutti kotiovelle asti, ja hurmurikissat olivat onnessaan saadessaan taas kasakaupalla ruokaevästä Saksanmaalta asti, zooplus-nettikaupasta tilattuna. Erikoisen näköistä, leppäkertuksikin meillä jo tituleerattua, kantokoppaa kierreltiin ensin varuillaan ja ihmeissään. Hessu säikähti ja juoksi sängyn alle piiloon. "Hyvät" oli siis ensireaktiot.

Mauno päätti rohkeasti tutustua uuteen matkustusvälineeseen. Pissavahinkoja varten pohjaa kiertää ns. kusränni, johon ohjekirjasen mukaan pitäisi kaikki nestemäiset tuotokset ohjaantua. Se tuskin käytännössä onnistuu yhtä hyvin kuin teoriassa, nimittäin täytyneehän menopeliin lisätä pehmustettakin, joka ainakin aiemmin on imenyt runsaimmat nesteet sisäänsä. Ideasta kymmenen pistettä kuitenkin. Matkaeväitä varten on omat kipponsa, mikä varmasti Maunolle passaa oikein mainiosti. Syöminen on kuitenkin sen lempipuuhaa.

"Ei taas! Vaaleenpunaista!" Tuumii Mauno.

Vai olisiko Leppäkerttua parempi nimitys

sittenkin Kupla? Mauno koe-eläimenä.

Seuraava koe-eläin oli Hugo, joka

ilmeestä päätellen ei juuri kopassa viihtynyt.

Oli siis aika ottaa uudet konstit avuksi  ja lisätä houkuttimeksi jotain mikä varmasti saa porukan lähestymään uutta menopeliä. Ja sehän on tietysti ruoka. Eikun kippoihin evästä ja ovi selälleen.

Ensimmäinen koemaistaja eli Elvis paikalla. 

Sitten alkoikin jo jonoa kertyä.

Hessukin uskaltautui pois sängyn alta.

Haa! Lopultakin joku vapaaehtoisesti kopassa!

Ruokakonsti tepsii aina, joka asiaan.

Kuplan eli uuden kopan tulikaste onkin yllättävän lähellä, nimittäin hurmurikissojen kesän viimeinen mökkiviikko lähestyy uhkaavasti. Saa nähdä saadaanko matkan kauhuja vähennettyä uuden kopan ansiosta, vai saako Mauno julmetut raivarit huomatessaan olevansa tiiviisti muovisen kopan sisällä? Ruokakipot lienee paras jättää tyhjäksi, koska ne luultavasti lentävät ensimmäisenä päin seinää, ja saattaa se matkapahoinvointikin iskeä viattomaan matkanapostelijaan aivan yllättäen. Raportoimme sitten matkan onnistumisesta.

Kissaihminen maailmalla

Kun pesunkestävä kissojen ystävä lähtee matkustamaan, ei varmaankaan ole yllättävää että kameran linssin eteen osuu monesti lomakohteen kissamaiset asukkaat. Tällä kertaa kissaihminen matkusti Kosin kuumalle saarelle, jossa ei muuten lainkaan ollut niin paljon kodittomia kissoja kuin Rodoksella. Kaupoissakin kouliintunut shoppailijan katse osuu kissamaisiin matkamuistoihin ja kaiken maailman All the Cats of Greece -turhuudet on vaikea jättää ostamatta. Onhan sellainen nyt pakko saada patalappuna ja essuna (onneksi siinä vaiheessa terve järki jo sanoi, että mokoma taitaisi jäädä käyttämättä) ja ties mihinkä jääkaappimagneettiin painettuna!

Hurmurikissat olivat matkan ajan kissojen toisen omistajan eli siskoni hellässä huomassa. Kovaa ikävää omia kissoja kohtaan tuli paikkailtua paikallisia kissoja kuvaamalla, joista kaikki olisin mielelläni ottanut mukaan ja antanut suloisille otuksille hyvän kodin.

Kissoja Kosin kaupungin keskustassa.

Kova oli nukkumisalusta tällä kisulla.

Tämä reppana oli nukahtanut keskelle kävelykatua.

Oranssi kissa nukkui siestan ajaksi suljetun

lelukaupan näyteikkunassa! Kissakaveri vahti

ulkopuolella ystäväänsä.

Suloinen ikkunakissa lähempää 

(kissalla näyttäisi olevan kaulapanta)

Mökkihöperöt vol.2

Paljon on mahtunut hurmurikissojen viikkoon. On ollut hiukan huolia ja on mökkeilty sekä stressattu kaameita mökkimatkoja, joilla aina sattuu ja tapahtuu. Jännä juttu miten nuo meidän itämaiset kissat on niin paljon kiltempiä matkustajia, kun vertaa siamilaisiin. Hessu ja Hugo saattaa välillä jotain häkeistään huudella, mutta Elvis ja Mauno karjuu yksissä tuumin koko matkan kotipihasta siihen asti kun mökillä pääsee pois häkistä. Puhumattakaan siitä miten joka mökkireissulla nämä porukan siamilaiset tekevät hädät häkkeihinsä. Elviksellä on jopa sitä varten häkissään hiekkalaatikko, mutta herrapa tekeekin hädän (ja vielä sen isomman) joka kerta ohi laatikon. Ja useimmiten marinoi itsensä oikein kunnolla kyseisessä tuotoksessa heittämällä häkissä volttia. Peseminen on sitten tosi mukavaa mökillä, missä ei ole juoksevaa vettä. Mauno on toistaiseksi pyörinyt vaan siinä pienemmässä hädässä, mutta ah mitkä aromit näistä cocktaileista tulee matkalla!

Kummasti ne automatkan kauhut vaan unohtuu aina perille päästessä. On siellä mökillä kuitenkin vaan niin mukavaa!

Möksällä pääsee pihalle ja sekös Elvistä ilahduttaa.

Kuin myös Hugoa.

Tällä reissulla Mauno harjoitteli vinttiin kiipeämistä.

Ja Hessu bongasi parit hämähäkit katosta.

Hugo oli kaikkein ketterin kiipeilijä.

Hessukin viihtyi tikapuilla.

Näin coolisti chillaa hurrmurit.

Päikkärit maistuivat pikku-Maunolle lelu kainalossa.

Hessu otti nokoset jääkaapin päällä.

"Kylläpäs tää maalaisilma ramaseekin!

 "Vai mitä, Elvis?", tuumaa Hugo.

Elvis: "Zzzz..ZZzz...krooh.."

Kunnon päikkärien jälkeen jaksaa taas vetää rallia!

Ja tampata mattoja. Aina löytyy siivousapua!

Mutta ikävä kyllä jokainen loma loppuu joskus, kuten myös hurmurikissojen kesän toinen mökkiviikko. Ja silloin edessä on taas se, minkä emäntäväki on yrittänyt työntää pois ajatuksista koko viikon. Eli KOTIMATKA! Eikun soraääninen kissakuoro häkkeihinsä ja kohti kotia. Puolivälin tienoilla Elvis taas turautti tottakai yllätykset häkkiinsä, kun samaan aikaan toisaalla Mauno riehui omassa kopassaan sen verran voimalla että tuli häkin katosta läpi. Tässä vahingot jälkeenpäin kuvattuna:

Mauno teki vähän remonttia takaseinäänkin.

Sen verran oli vaarankin mahdollisuutta tässä välikohtauksessa nimittäin Mauno jumiutui kaulastaan kiinni tuohon kattoon repimäänsä aukkoon ja oli lähellä tukehtua. Onneksi sain käsin revittyä aukkoa isommaksi ja pojan pois häkistä ajoissa. Loppumatkan siamilaiset sitten matkustivatkin Elviksen isommassa häkissä, enemmän tai vähemmän sovussa. Nyt onkin Maunon matkustukset kevythäkissä ohitse, kun ei tunnu olevan tarpeeksi laadukas häkki noin vilkkaan siamilaiskissan pitelemiseksi!

Mökkihöperöt

Hurmurikissojen mökkeilyviikko piti sisällään vauhtia, pitkiä päiväunia ja tutustumista maaseudun rauhaan. Yksi kova ukonilmakin koettiin, mutta kissoja se ei hetkauttanut (toisin kuin emäntäväkeä) vaan salamoivaa taivasta keräännyttiin ihastelemaan ikkunan ääreen. Tottakai mökki piti myös tutkia lattiasta kattoon ja maistella hämähäkinseittejä. Tässä pientä kuvasatoa mökkiviikosta.

Elvis nauttii kesäpäivästä mökin terassilla.

Maunokin nautti ulkoilusta.

Hessulla riitti ihmeteltävää.

Hugo katseli maisemia viltiltä käsin.

Hessu poseeraa.

Sisällä kissoja houkuttelivat eniten vintin tikapuut, joita Mauno 7kk opetteli kiipeämään ensimmäistä kertaa. Vinttiin ei uskaltanut poikia päästää kun alastulo oli sen verran huonoissa kantimissa varsinkin porukan siamilaisvahvistuksilla. Itämaiset tuntuvat olevan muutenkin tässä porukassa niitä atleettisempia.

Hessun ja Hugon mielestä aina on tilaa kahdelle.

Tikapuilla voi ottaa näinkin rennosti.

Maunokin uskalsi kiivetä.

Parasta oli päiväunet porukalla.

Ja painimatsit!

Hugo testasi mahtuuko Maunon pää suuhun.