perjantai 30. syyskuuta 2011

Kuinka saisin irti kookospähkinän?

Pahoittelut blogihiljaisuudesta, joka on enimmäkseen ollut tahaton ja onnettomien sattumien summa. Lähes kymmenvuotias tietokoneen rohjake tuli tiensä päähän ja Hurrmurit-blogi oli viaton sivustakärsijä. Tulipahan lopultakin koottua kissoille uusi kiipeilypuu, joka on laatikossaan odotellut kokoamisinspiraatiota tai pikemminkin sopivaa paikkaa. Uusi puu tuo pohjoisen kissanpojille tuulahduksen etelän eksotiikkaa, nimittäin tämä kyseinen puu onkin palmupuu kookospähkinöineen kaikkineen! Puu on myös ehkä hiukan esteettisempi ihmisille katsella, vaikka joku sisustusintoilija saattaisikin ihmetellä nurkassa kyhjöttävää feikkipalmua. Mutta eihän me sellaisista olla moksiskaan ja Mauno ainakin on ollut uudesta puusta tosi innoissaan, ja onhan siitä mukava bongailla ohikulkijoitakin.

Vastakoottu puu ja uusi asukas.

No, myönnettäköön että ensi-innostuksen jälkeen tuo maja ei ole kissaa nähnytkään ja lopulta päädyttiinkin siihen että maja irrotettiin ja sitten jäikin tilaa ihmetellä noita kookospähkinöitä. Sen jälkeen neljästä pähkinästä on kaksi lähtenyt omille teilleen. Ja kukapa muukaan ne on vienyt kuin...

Mauno!

Pian kymmenkuinen siamilaisriiviömme Mauno Anselmi Pikkukelmi (mahtavine lisänimineen) ryhtyi pohtimaan miten ihmeessä saisi kookospähkinät irti ja omakseen? Ensin kokeiltiin huiskaista tassulla ja kun se ei tepsinyt niin piti ottaa järeämmät konstit käyttöön.

Naskalihampaat kehiin!

Ja tehtävä suoritettu, ensimmäinen
kookospähkinä on nyt Maunon oma!

Sen jälkeen kookospähkinä on pyörinyt mukana leikeissä joka päivä ja Mauno on innolla kantanut sitä ympäriinsä. Palmupuu on hiukan kaljumman näköinen kuin ennen, mutta edelleen yhtä suosittu tähystyspaikka.

sunnuntai 4. syyskuuta 2011

Onnenbanaani ja muita kivoja juttuja

Kissoilla on ollut melkein ennenaikainen joulu tässä viime aikoina, kun shoppailusta pitävät omistajat ovat tehneet kivoja löytöjä. Mukaan on tarttunut muun muassa eräs kiva banaaninmuotoinen kissanminttulelu, joka saa käyttäjänsä onnesta (vai kissanmintusta?) sekaisin.

Yeowww, eikun Meowww mikä lelu!

Mä niiiiin suosittelen tätä
 kaikille mintun käyttäjille!

Ja mikä parasta, tällä saa leikkiä
kissajunioritkin!

Samaa sarjaa on olemassa ainakin myös omenanmuotoinen lelu, joka on heti seuraavaksi hurrmurikissojen hankintalistalla. Sille pystyy antamaan kunnon takajalkapotkuja! Korkeahko hinta, eli kympin verran, ei kirpaise niin paljon kun huomaa miten kestävästä kankaasta lelu on tehty. Neljä vilkasta itämaissukuista kissariiwiötäkään (tai kolme, Elvis kun ei käytä minttua) ei ole saanut lelua vielä kahdessa viikossa rikki ja se on edistystä se!

Tänä viikonloppuna oli Tampereella taas kissanäyttelykin, jossa tämän perheen kissaihmiset saivat mukavasti kulumaan pari tuntia eri rotuisia kissoja ihastellen ja omille kissoille tuliaisia shoppaillen. Me emme ole oikein innostuneet näyttelyttämään omia kissojamme, mutta oli kiva nähdä Maunon siskoa sekä Maunon ja Elviksen kasvattajan upeita kissoja. Kovasti oli samaa näköä Maunon sisaruksessa kuin tuossa meidän ipanassa. Suosikkejani olivat myös eräs itämainen lyhytkarva, jolla oli aivan kuin Charlie Chaplinin viikset. Mainio! Tsempit myös Kolmen kissan kopla -blogin Nannalle. Toivottavasti menestystä tuli! 

Näyttelystä meidän pojat saivat tuliaisina muun muassa hienon riippukeinun, jossa jo Hessu ja Hugo ovat ainakin viihtyneet. Yksi pinkki leluhuiska hajosi heti Maunon käsittelyssä ja sekös Maunoa harmitti! Onneksi kuvassa näkyvät muut lelut lohduttivat pientä.

Hessu uudessa riippukeinussa.

Ja tyytyväinen herra Huu.



Hurrmurikissat ovat ehdottomasti näyttelyjen kannalla, ihan vain jo senkin takia kun sieltä saa niin mukavia tuliaisia kahdesti vuodessa! 

torstai 1. syyskuuta 2011

Nyt on mökkeilyt mökkeilty

Hurmurikissat ovat menneenä parina viikkona ehtineet mökkeillä, nauttia uudesta lelusta ja eräästä superkivasta uudesta pedistä. Maunon uusi menopeli eli kantokoppa toimitti hyvin tehtävänsä, vaikka hiukan vaaratilannettakin taas pääsi syntymään. Mökkimatkalle lähdettäessä laitettiin kopan ruokakuppeihin hiukan raksuja, jotta matka sujuisi jouhevammin niitä mutustellessa. Mutta ehei, noin viiden minuutin matkustamisen jälkeen ja kaksi kohtalokasta tassunläimäisyä myöhemmin ne raksut lensivät ilmassa. Tarvittiin enää vain hätäpissat niin tuloksena oli turkkiin ja varpaiden väleihin liimaantuneita kuivaruokanappuloita. Ei siis enää ikinä matkaeväitä Maunolle!

Koska olimme sentään varautuneet kyseiseen pieneen pissavahinkoon, ei Maunolle oltu laitettu koppaan pehmustetta. Pissa valui sievästi sille varattuun ränniin, mutta saihan Mauno siltikin itsensä kasteltua siihen. Onneksi ruokakupin aukoista pystyi hiukan kuivailemaan koppaa ovea avaamatta, mutta siinä olikin sitten sen vaaratilanteen paikka. Mauno yritti ängetä päätään ruokakupin aukosta, ja niinhän siinä sitten kävi että se pää jäi siihen jumiin. Onneksi kuitenkin tilanne saatiin pelastettua ja pää meni työntämällä muun kissan seuraksi takaisin koppaan. Huh huh, sanon minä! Tässä muutama kuva luultavimmin kesän viimeiseksi jääneestä mökkeilystä kissojen kanssa.

Mauno poseeraa

Hessu nautti ulkoilusta.

Elviskin viihtyi pihalla.

Maunon ja Hugon halailuhetki.