Uusi menopeli

Koska nuoriherra Mauno, perheemme kissajuniori, on hyvinkin temperamenttinen matkustaja oli meillä väistämättä edessä uuden kantokopan hankinta. Edelliseen nylonhäkkiin Mauno teki sen verran perusteellisen remontin, että tuli katon verkosta läpi mökkimatkalla. Monet lemmikkikaupat kierreltyämme ei tarpeeksi tilavaa muovista koppaa tahtonut löytyä, joten piti turvautua online-ostoksiin (josta myönnettäköön kissojen omistajat varsin paljon pitävätkin). Tarvitseehan suuri persoona tarpeeksi suuren menopelin. Hiukan tässä menneisyyden kellot soittelevat kissanomistajan päässä, koska porukan ensimmäinen siamilainen, Elvis, vaati myös muinoin siirtymisen kevythäkkien raskaamman sarjan menopeliin. Kaksi siamilaista, kaksi suurta persoonaa - niin se kaiketi menee. Ei kai se alkuperäinenkään Elvis sentään Ladassa olisi matkustanut.

Tässä vielä Maunon kirjaimellisesti entinen häkki.

Liekö sitten ollut protesti tyttömäistä väriä kohtaan? Mikäli kyse oli siitä niin se ei lupaa kovin hyvää uutta koppaa ajatellen...Asiahan on nyt niin, että tälläkin kertaa ostoskoriin päätyi melko tyttömäinen väri. Puolustuksen puheenvuorona saanen ilmaista, että muita värejä ei ollut saatavilla, ja tässä kopassa oli niin monta hyvältä vaikuttavaa ominaisuutta että tulipahan ostettua!

Saanen esitellä, avaruusajan ihme, kissojen kantokoppien Porsche - Pet Cargo Cabrio!

Siinä se nyt on!

Kulmakunnan komein menopeli!

 

Mainitsinhan ultramodernit,

 ylöspäin avautuvat katto-ovet?

Tälläisen siis postinkantaja kiikutti kotiovelle asti, ja hurmurikissat olivat onnessaan saadessaan taas kasakaupalla ruokaevästä Saksanmaalta asti, zooplus-nettikaupasta tilattuna. Erikoisen näköistä, leppäkertuksikin meillä jo tituleerattua, kantokoppaa kierreltiin ensin varuillaan ja ihmeissään. Hessu säikähti ja juoksi sängyn alle piiloon. "Hyvät" oli siis ensireaktiot.

Mauno päätti rohkeasti tutustua uuteen matkustusvälineeseen. Pissavahinkoja varten pohjaa kiertää ns. kusränni, johon ohjekirjasen mukaan pitäisi kaikki nestemäiset tuotokset ohjaantua. Se tuskin käytännössä onnistuu yhtä hyvin kuin teoriassa, nimittäin täytyneehän menopeliin lisätä pehmustettakin, joka ainakin aiemmin on imenyt runsaimmat nesteet sisäänsä. Ideasta kymmenen pistettä kuitenkin. Matkaeväitä varten on omat kipponsa, mikä varmasti Maunolle passaa oikein mainiosti. Syöminen on kuitenkin sen lempipuuhaa.

"Ei taas! Vaaleenpunaista!" Tuumii Mauno.

Vai olisiko Leppäkerttua parempi nimitys

sittenkin Kupla? Mauno koe-eläimenä.

Seuraava koe-eläin oli Hugo, joka

ilmeestä päätellen ei juuri kopassa viihtynyt.

Oli siis aika ottaa uudet konstit avuksi  ja lisätä houkuttimeksi jotain mikä varmasti saa porukan lähestymään uutta menopeliä. Ja sehän on tietysti ruoka. Eikun kippoihin evästä ja ovi selälleen.

Ensimmäinen koemaistaja eli Elvis paikalla. 

Sitten alkoikin jo jonoa kertyä.

Hessukin uskaltautui pois sängyn alta.

Haa! Lopultakin joku vapaaehtoisesti kopassa!

Ruokakonsti tepsii aina, joka asiaan.

Kuplan eli uuden kopan tulikaste onkin yllättävän lähellä, nimittäin hurmurikissojen kesän viimeinen mökkiviikko lähestyy uhkaavasti. Saa nähdä saadaanko matkan kauhuja vähennettyä uuden kopan ansiosta, vai saako Mauno julmetut raivarit huomatessaan olevansa tiiviisti muovisen kopan sisällä? Ruokakipot lienee paras jättää tyhjäksi, koska ne luultavasti lentävät ensimmäisenä päin seinää, ja saattaa se matkapahoinvointikin iskeä viattomaan matkanapostelijaan aivan yllättäen. Raportoimme sitten matkan onnistumisesta.

Maunon syysseikkailu

Lämpimän elokuisen illan kunniaksi Mauno heitti valjaat niskaan ja lähti tutkimaan mitä kaikkea pihalta oikein löytyykään. Kovalla touhotuksella mentiin eteenpäin ja jokaista pihakoristetta piti haistaa ja eritoten maistaa. Löytyipä ulkoa arvoituskin.

Tästä se seikkailu alkaa! Eka ötökkä bongattu.

Koristeomenapuun marjat saavat tassukyytiä.

Keinuun kipuaminen onkin hiukan

haastavampi projekti.

Onneksi apu on käsillä.

Perillä! Ekaksi hajuanalyysi...

Tästä onkin hyvä tsekata

minne sitten mentäisiin!

Ihan tylsä paikka, eikun menoks.

No nyt löyty jotain kiinnostavaa,

pysähdytään tähän!

No okei, otetaan ny yks poseerauskuvakin.

Mutta mitähän tää liikennemerkki meinaa...?

Kissoja ja hiiriä tuolla suunnassa?

Pakko raportoida Hugolle...

Hei Huukoo, tuolla on ihan sun näkönen kissa!

Ja hiiriä!

Entäs jos se nuoli tarkotti, että niitä hiiriä

tippuu taivaalta? Tai se kissa?

Täällä ainakaan mitää hiiriä oo. Höh.

Eikun etiäpäin.

Hmm. Tässä on joku outo haju, nuuh.

Tilanne vaatii tarkempaa paneutumista.

Asiasta kukkaruukkuun, toisinsanoen.

Pyh! Selkeesti muovikukka! 

Ei näy niitä hiiriäkään. Taidan

lähtee päikkäreille.

Heippa kaikille! t.Maukka

Varokaa niitä hiiriä.

Ja näihin kuviin, näihin tunnelmiin päättyy pikku-Maunon syysseikkailu tältä erää. Kadonneiden hiirten mysteeri jäi vielä selvittämättä...

Mökkihöperöt vol.2

Paljon on mahtunut hurmurikissojen viikkoon. On ollut hiukan huolia ja on mökkeilty sekä stressattu kaameita mökkimatkoja, joilla aina sattuu ja tapahtuu. Jännä juttu miten nuo meidän itämaiset kissat on niin paljon kiltempiä matkustajia, kun vertaa siamilaisiin. Hessu ja Hugo saattaa välillä jotain häkeistään huudella, mutta Elvis ja Mauno karjuu yksissä tuumin koko matkan kotipihasta siihen asti kun mökillä pääsee pois häkistä. Puhumattakaan siitä miten joka mökkireissulla nämä porukan siamilaiset tekevät hädät häkkeihinsä. Elviksellä on jopa sitä varten häkissään hiekkalaatikko, mutta herrapa tekeekin hädän (ja vielä sen isomman) joka kerta ohi laatikon. Ja useimmiten marinoi itsensä oikein kunnolla kyseisessä tuotoksessa heittämällä häkissä volttia. Peseminen on sitten tosi mukavaa mökillä, missä ei ole juoksevaa vettä. Mauno on toistaiseksi pyörinyt vaan siinä pienemmässä hädässä, mutta ah mitkä aromit näistä cocktaileista tulee matkalla!

Kummasti ne automatkan kauhut vaan unohtuu aina perille päästessä. On siellä mökillä kuitenkin vaan niin mukavaa!

Möksällä pääsee pihalle ja sekös Elvistä ilahduttaa.

Kuin myös Hugoa.

Tällä reissulla Mauno harjoitteli vinttiin kiipeämistä.

Ja Hessu bongasi parit hämähäkit katosta.

Hugo oli kaikkein ketterin kiipeilijä.

Hessukin viihtyi tikapuilla.

Näin coolisti chillaa hurrmurit.

Päikkärit maistuivat pikku-Maunolle lelu kainalossa.

Hessu otti nokoset jääkaapin päällä.

"Kylläpäs tää maalaisilma ramaseekin!

 "Vai mitä, Elvis?", tuumaa Hugo.

Elvis: "Zzzz..ZZzz...krooh.."

Kunnon päikkärien jälkeen jaksaa taas vetää rallia!

Ja tampata mattoja. Aina löytyy siivousapua!

Mutta ikävä kyllä jokainen loma loppuu joskus, kuten myös hurmurikissojen kesän toinen mökkiviikko. Ja silloin edessä on taas se, minkä emäntäväki on yrittänyt työntää pois ajatuksista koko viikon. Eli KOTIMATKA! Eikun soraääninen kissakuoro häkkeihinsä ja kohti kotia. Puolivälin tienoilla Elvis taas turautti tottakai yllätykset häkkiinsä, kun samaan aikaan toisaalla Mauno riehui omassa kopassaan sen verran voimalla että tuli häkin katosta läpi. Tässä vahingot jälkeenpäin kuvattuna:

Mauno teki vähän remonttia takaseinäänkin.

Sen verran oli vaarankin mahdollisuutta tässä välikohtauksessa nimittäin Mauno jumiutui kaulastaan kiinni tuohon kattoon repimäänsä aukkoon ja oli lähellä tukehtua. Onneksi sain käsin revittyä aukkoa isommaksi ja pojan pois häkistä ajoissa. Loppumatkan siamilaiset sitten matkustivatkin Elviksen isommassa häkissä, enemmän tai vähemmän sovussa. Nyt onkin Maunon matkustukset kevythäkissä ohitse, kun ei tunnu olevan tarpeeksi laadukas häkki noin vilkkaan siamilaiskissan pitelemiseksi!

Paljon iloa pahvilaatikosta

On se kumma vaikka sitä kuinka hienot kiipeilytelineet sun muut vermeet kissoille hommaa niin suurin ilo tulee aina yksinkertaisimmista asioista. Kuten pahvilaatikoista. Kissojen emäntäväki (lue=minä ja siskoni) tilasivat laatikkokaupalla kesälukemista, ja kun paketti saatiin tyhjäksi olikin siellä jo heti uusi asukas.

Ensin laatikosta näkyivät vain korvat ja tassu.

Salaperäinen laatikkoasukas yritti myös

kahmia asumukseensa sisustusta.

Laatikossa oli hyvä tähystysreikä

 mahdollisia kuokkavieraita varten...

...jotka saattoivat hyökätä asumukseen

täysin yllättäen!



Mokomia vastaan sai puolustautua hampaat irvessä.



Lopulta kaikkein sitkeimmälle yrittäjälle

oli pakko tehdä tilaa. Tsekkaa tyytyväinen ilme.

Ja sen jälkeen pääsi toiseksi sitkein

pahvilaatikonvaltaajakin istumaan.

Jonoa kuitenkin riitti pitkälle iltaan,

ja veikkaan että tämä leikki jatkuu koko yön...(hyvästi yöunet!)

Maunon menetetty miehuus

Eilen meidän kissajuniorimme Mauno, 7kk ja risat, joutui eläinlääkäriin. Tällä kertaa kyseessä oli kuitenkin käynti, jonka jokainen kollipoika joutuu kohtaamaan mikäli ei ole suunnitelmissa tehdä uusia kissakavereita maailmaan. Eli kastraatio. Maunolle varmasti ikävintä koko hommassa oli kahdentoista tunnin paasto. Täällä ei paljon unta saatu kun Mauno huuteli keittiössä "Missä mun eväääät on??!!". Aamulla keittiöstä löytyi neljä kissaa siistissä jonossa jääkaapin viereltä. Jokainen oli kuin ilmetty Simon's Cat:

(Simon's Cat -kirjaa ja youtube-pätkiä voi muuten suositella kaikille kissaihmisille!)

Niinpä. Yritä nyt siinä sitten itse napata jotain aamupalaa kun neljä syyttävää silmäparia seuraa jokaista liikettäsi. Varsinkin nämä meidän siamilaiset teeskenteli olevansä lähes nälkäkuoleman partaalla.

No onneksi pian päästiin matkaan. Maukkis häkkiin ja menoksi! Autossa laulupuolesta vastasi Mauno, joten tälläkään kertaa ei tarvinnut radiota avata. Ihan olisi ollut videotakin tarjolla, mutta blogger ei jostain syystä sallinut sen lisäämistä. Noh, koitetaan myöhemmin uudemman kerran.

Mauno oli viime käynneillään jättänyt ilmeisesti varsin lähtemättömän vaikutuksen, nimittäin hyvin hoitajat muistivat pikku-Maunon ja kehuivat kuinka oli kaveri saanut painoa sairastelun jälkeen. Kuukausi pari sittenhän tutkittiin miksi Mauno vain oksensi oksentamistaan, ja syyksi paljastui tietyt kiipeilyseinän osat, jotka nuoriherra oli päättänyt syödä. Maunoa ei liiemmin lääkärissä jännittänyt vaan se olisi tahtonut kiivetä tutkimuspöydältä tutkailemaan lääkärin tarvikevarastoja. Sydämen kuuntelustakaan ei mitään (tälläkään kertaa) tullut kun Mauno pisti kehruurukin päälle. Mauno sai rauhoittavan pistoksen ja jäi lääkäriin kuorsaamaan kun palvelusväki lähti odotushuoneen puolelle. Kyllä se vaan näytti niin surkean pieneltä. Reppahousu.

Operaatio oli puolen tunnin kuluttua tehty ja Maunon miehuus menetetty. Tästä lähtien Mauno laulelee siis oktaavia korkeammalta. No ei vaineskaan. Enpä ole leikkauksen huomannut vaikuttavan muuta kuin siihen, että kissoista on tullut varsinaisia mussukoita ja sylikissoja. Mauno saatiin takaisin söpössä kapalossa ja uni tuntui maistuvan vielä autossa.

Kunnes pikkuinen alkoikin jo heräillä.

Ja juttuakin alkoi tulla, eli näytti poika

olevan ennallaan.

 

Kotona Mauno pääsi toipumaan lämpöiseen ja innokkaita hoitajiakin riitti. Hessun mielestä tosin Mauno oli vaihtunut lääkärissä ja sitä piti pari kertaa tassulla kumauttaa, jos se vaikka muuttuisi normaalimman hajuiseksi. Hugo kävi pientä vähän pesemässä.

Hessu ihmettelee oudonhajuista Maunoa.

Hiukan vielä väsytti pientä potilasta.

Nopeasti potilas siitä kuitenkin heräili ja jaksoi pian jo touhottaa tavalliseen tapaansa. Mansikoiden purkittamiseenkin (vai syömiseen?) Mauno osallistui innolla jo parin tunnin päästä.