sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Rodoksen kissat

Lomareissu olisi sitten takanapäin, ja kiva oli palata kotiin omien kissojen luo, joita tuli kova ikävä. Kyllä ne vaan ovat onnenpoikia verrattuna niihin moniin Rodoksen kodittomiin kissoihin, joita reissussa tuli vastaan! Ihan pikkupentujakin nähtiin, jotka epätoivoisena etsi ruokaa roskiksista...Surkea fiilis jäi, ja varsinkin kun kodittomia kissoja oli ihan älyttömän paljon. En tiedä eikö sitten Rodoksella ole mitään järjestöä, joka kissoista huolehtisi. Sama juttuhan se varmaankin on monissa muissakin lomakohteissa. Sääliksi käy ja kyllä kissaihmisen sydäntä särki nähdä niin monia kissoja, niin karuissa oloissa.

Meidän kolmen naisen poppoo teki iltamyöhällä aina hotellimme kulmille ruoka-avustusreissuja...siinä hengaili vajaa kymmenen kissaa, joista osa oli ihan pieniäkin. Raksuja tuli vietyä kolmeen eri otteeseen ja aina oli kaikki ahmittu kun roskat kerättiin. Hyvä että kelpasi ja onneksi voitiin edes sen verran auttaa. Tietysti kodittomien kissojen ruokkimisesta voidaan olla montaa eri mieltä, mutta tämä kissaihminen on sitä mieltä, että niin kauan kuin ne ovat olemassa niin eihän niitä voi olla auttamattakaan. Toivottavasti meidän jälkeen joku muukin kissoja auttaisi.

Tämä kuvapostaus on siis omistettu Rodoksen kodittomille kissoille <3

Vanhan kaupungin edustalla makoillut kissa.

Ostoskujan komea kissa

Kenkäkaupan marmattava kissa oli ihana!!


Vanhan kaupungin kissoille kelpasi silitykset.
 

Tämäkin kissa asusti vanhassa kaupungissa.


Raidallisen kisun päiväunet satamassa.

Reppanat kissanpennut ja emo.

Eräs hotellimme lähellä majailleista kissoista,
tänne vietiin raksusäkit iltaisin.

Kyllä tästä muutama sai hetkeksi itselleen masuntäytettä.

Ja lopuksi vielä kuva Hessusta, joka tykkää änkeä jokaiseen mahdolliseen pussiin ja pakettiin. Hetihän sen oli päästävä tuliaispussiin istumaan!


perjantai 20. toukokuuta 2011

Salamatkustaja?

Tänään on pakkailtu vielä viimeisiä lomakamppeita ennen yöllistä lentoa etelän auringon alle. Mutta kuinkas sattuikaan, matkalaukusta löytyi salamatkustaja...Pieni musta mönkiäinen, joka yritti lisäksi syödä sandaalit ettei palvelusväki pääsisi lähtemään...

"Ei se huomaa, jos ihan pienenä täällä piilossa oottelen..."

"onpas hyvännäköset sandaalit...taidan maistaa..."

"rrrouskk!!"

"Jösses mikä haju! tais jäädä hampaat pesemättä."

tiistai 17. toukokuuta 2011

Matkavalmisteluja ja pikkuapureita

Kissojen palvelusväen lomamatka lähenee ja tää päivä onkin pitänyt sisällään ahkeraa valmistautumista sitä varten. Hugo käväisi eläinlääkärisedän luona Hattulan Vethausissa hakemassa kortisonipiikin, koska hoitajaksi jäävä kissojen "pappa" eli palvelusväen isukki jää hoitamaan poikia eikä osaa antaa astmasuihketta nimenomaan Hugolle. Elvikselle se onnistuu, koska se nyt muutenkin on aina syliin änkeemässä, mutta Hugoa ei niin vaan kiinni saakaan...Hugolla on siis myös astma, joka onkin ärhäkämpää laatua kuin Elviksellä. Tiedä sitten mistä niin ihmeen huono säkä on meille tullut, että kaksi kissaa on astmakissoja, mutta ONNEKSI sairauteen on keksitty hyvät lääkkeet. Astmakissapostaus kuitenkin kummittelee vielä takaraivossa ja odottelee myöhempää julkaisua, joten myöhemmin siitä sitten enemmän. Jokatapauksessa vaikka Hattulaan Tampereelta matkaa onkin, niin ollaan todettu se asiansaosaavaksi ja mukavaksi paikaksi käydä, ja olisi vähän hullua alkaa vaihtaa eläinlääkäriä kun siellä hyvin kissojen sairaudet tunnetaan. Ja monesti sinne mennäänkin vähän lähempää kissojen "mummolasta". Hugo oli niin reippaana lääkärissä, että sai palkaksi pari raksunäytepussia ja lelun, joita siellä myytiin. :)

"Hei Hessu, keksiksä miten nää saa auki?!"

Nyt pitäisi siis astmakohtaukset pysyä poissa tuon kortisonin avulla. Illemmalla alkoikin sitten matkavaatteiden pakkailu ja ketkäs muut kuin nää meidän pikkuapurit oli mukana touhuumassa...


Hugo olis näköjään lähdössä mukaan käsimatkatavarana, ja Hessu on pakannut itsensä vaatteiden suojapussiin. Mauno tossa muuten vaan touhotti ympärillä ja teki yllätyshyökkäyksiä Hugon päälle.


Keskeytettävähän se pakkaaminen oli
 kun herrat ei suostunu siirtymään...

Saas nähdä mitä siitä viikosta tulee kun kissat on tuon erään hoidossa, joka tarvii jokaiseen kissanruokaankin post it-lapun, että mitä se on (kitteniä vai ei) ja kelle ja mihin aikaan se kuuluu tarjoilla. Voihan se olla, että niillä on pelkästään poikien kesken niin kivaa ettei kissoja saa enää kotiin lähtemäänkään!


Mauno

Ja entäs sitten perheen pienimmäinen? Elviksen saavuttua rikastuttamaan elämäämme viisi vuotta sitten alkoi kyteä pienellä liekillä iso into saada joskus meille samalta ihanalta kasvattajalta ruskeanaamio siamilainen. Oikea hetki koitti alkuvuodesta 2011 kun Kelmikerhon kissalassa kasvoi kuin kasvoikin meille uusi perheenjäsen. Joku oli peruuttanut varauksensa ja niin sitten Mauno eli Kelmikerhon Nuoriherra varattiin meille. Ja taas piti odottaa, onneksi tällä kertaa vaan reilu kuukauden verran! Mauno tepasteli ovesta sisään maaliskuussa 2011 ja pisti heti isot kissat ojennukseen.

"Oon iso ja pelottava, oikeesti!"

Pian Elvis otti pennun hoiviinsa ja kaksikko vaikutti löytäneen jonkin sanattoman telepatiayhteyden, ja siitä lähtien Mauno onkin seurannut Elvistä kuin hai laivaa. Ennen Maunon tuloa Elvis oli vähän jo jättänyt painileikit sikseen ja keskittynyt palloilijan uraansa, mutta nykyään Elvis vs. Mauno painiottelut on täällä jokapäiväistä arkea. Ne myös selvästi puhuvat keskenään, Elvis menee lattialle istuskelemaan ja huutelee tietyllä tavalla ja eipä aikaakaan kun paikalle ryntää pikkusimsku. Ja sitten taas painitaan. Mauno on toki tehnyt tuttavuutta Hugon ja Hessunkin kanssa, mutta ainakin Hessu painii (kirjaimellisesti) niin eri sarjassa että Mauno on todennut järkevimmäksi pitäytyä pehmoisessa Elviksessä painikaverina. Mutta päiväunet sujuu mukavasti Hessuun nojaillen...


Pian sitten juhlitaankin jo Maunon puolivuotispäivää! Maitohampaat alkaa vaihtua ja turkin väri tummua. Onneksi vielä saa nauttia pentuajastakin :)



Hessu

Meidän toinen itämaan ihme eli Hessu haettiin kotiin Lahdesta Pikkupirun kissalasta. Oltiin jo pitemmän aikaa ihasteltu netistä mustia itämaisia ja sitten kun huomattiin, että kyseiseen kissalaan niitä mahdollisesti oli odotettavissa niin pistettiin alustava varaus jo ennen kuin pennut oli edes syntyneet. Se oli jännä yö kun odotettiin tietoa mahtoiko sieltä maailmaan putkahtaa se kauan odotettu musta pentu. Ja tulihan se! Sitten alkoikin seuraava pitkä odotus, kun pienen piti vielä kasvaa tarpeeksi isoksi voidakseen muuttaa meille. Tammikuisena talvipäivänä 2010 meille sitten muutti pieni pikimusta lapsonen.



Hessusta tulikin sitten vähän erilainen itämainen, kun oltiin totuttu äänekkääseen, pitkäkoipiseen Hugoon. Hessu on hiukan järeämpää tekoa, enempi muistuttaa meidän edesmennyttä burmaa kuin koipeliini hoikkeliini Hugoa. Hessu myös juttelee pienen pienellä, lähinnä maatiaistyttökissan ääntä muistuttavalla korkealla ii-ii-äänellään, eikä mourua ja möykkää kuten muut meidän kissat. Hessu juttelee vain kun on asiaa, ja erityisesti sillon kun siivotaan. Mikä sekin tekee Hessusta erilaisen kuin muut, jotka juoksee piiloon heti imurin nähtyään. Hessu juoksee sitä vastaan, ja annas olla kun pistän koneen hurisemaan niin johan alkaa juttua tulla! Hessu seuraa siivoavaa ihmistä ja imuria, katsoo silmiin ja juttelee herkeämättä sekä vaatii silityksiä. Kumma juttu! :D

"Haa, olen Inspired by Twilight-pentueesta!
Torahampaat kuuluu asiaan!"


Me kutsutaan Hessua välillä kung fu -kissaksi, nimittäin jos joku niin Hessu osaa pitää puolensa! Lieneekö joku isommista kissoista syntymäkodissa opettanut Hessun tavoille, nimittäin tassusta tulee jos Hessun lelua erehtyy kukaan muu kissoista kesken leikin viemään. Hessun oikea koukku iskee arvaamattoman lelunmetsästäjän kanveesiin alta aikayksikön! Muutoinhan poika on varsinainen nallukka isoine tassuineen; kiltti ja lempeä kuin mikä. Paitsi ötököille, jotka erehtyy sisään. Hessu on meidän perheen virallinen ötökän metsästäjä. Eipä tarvii hämähäkkejä kauhistella kauaa kun eräs on ne ahmaissut jo kitusiinsa.

Tässä tiukan tuijotuksen kohteena
 jokin pahaa-aavistamaton, soon to be a snack -ötökkä!


maanantai 16. toukokuuta 2011

Hugo

Seuraavaksi esittelyvuoroon pääsee Hugo; ihana suklaavalkea itämainen, joka blogin bannerissakin pötköttelee. Hugon tie kolmevuotiaaksi kollipojaksi on ollut pitkä ja kivinen. Hugon kohdalle on osunut vastoinkäymisiä enemmän kuin niin pienelle kissalle soisi, mm. suolentuppeuma, joka vei pienen Viikin eläinsairaalan teholle asti. Hugo on kotoisin Muurlasta, eli hää on varsinainen maalaispoika, ja viralliselta nimeltään Black-Belle's Good Blondie.

Hugo tenavana

Hugo oli eka itämainen kissa perheessä, joten meille, kissojen palvelusväelle, tuli hiukan shokkina se ylivilkkaus ja vauhti millä poika meni paikasta toiseen! Ei kirjaimellisesti ehtiny edes kissaa sanoa, kun Hugo jo roikkui verhoissa tai kiipesi pitkin parvekkeen verkko-ovea. Pikkuhiljaa paljastui myös Hugon rakkaudenkohteet, nimittäin jos Elviksellä on palloaddiktio, niin Hugolla se intohimo kohdistuu kenkiin. Mikä tahansa kenkäfriikki Hugo ei kuitenkaan ole, vaan pelkästään Crocsit (tai tässä tapauksessa niiden kopiot) kelpaa. Meille ei parane siis tulla kyläileen Crocseissa, tai käy näin...



 ja näin...



Hugo rakastaa myös eräitä tietynlaisia hiuspatukoita: sillä välin kun allekirjoittanut avaa pakkauksen ja alkaa hiuksia kihartamaan, on pakkauksesta hävinnyt jo useampi patukka. Tässä kesken iltaralleja otettu kuva, Hugo + hiuspatukka:



Jep, Hugo on hivenen villimpi tapaus :D

Hugon sydäntä ei kuitenkaan niin vaan voiteta. Pitkä sairasteluaika on tehnyt pojasta aika ujon vieraita kohtaan eikä satunnainen kyläilijä Hugosta näe vilaustakaan ekalla visiitillään. Kissankarkit tai paketillinen hiuspatukoita saa kuitenkin Hugonkin sydämen sulamaan :)

Elvis

Esittelyssä hurmuri nro 1, eli viisivuotias sininaamiosiamilainen, Elvis. Elvis on Kelmikerhon kissalan kasvatteja, ja herran hienompi nimi on Kelmikerhon Taika Jim. Elvis syntyi vuonna 2006 ja on ensimmäinen simskumme. Elviksen piikkiin voidaankin laittaa sitten tämä neloskategorian kissoihin hurmaantuminen sen jälkeen. ;)

Tässä Elvis kaikessa komeudessaan:


Elvis on varsinainen hurmuri sanan kaikessa merkityksessä, itseasiassa mielestäni sanakirjohin voisi merkitä sanan hurmuri kohdalle Elviksen kuvan ja nimen. Elvis on hurjan sosiaalinen, rakastettava (ja rasittava, ainakin aamuisin). Elvis on aina jaloissa, yleensä kehräten ja pieni sydän rakkautta pullollaan. Aamulla kun herään, se istuu jo rintakehäni päällä ja tuijottaa suoraan silmiin. Kehräten, tottakai. Melkein voisi luulla, että se aavistaa koska herään.

Elviksellä on diagnosoitu jo alle yksivuotiaana astma, mutta kerron sitten myöhemmässä postauksessa siitä enemmän. Vauhtia se ei kuitenkaan haittaa! Sairaus pysyy myös hyvin kurissa säännöllisellä lääkityksellä. Elviksellä on kummallinen pakkomielle muoviin ja teippeihin, ja erityisesti niiden syömiseen. Onneksi se jää vain yrittämisen asteelle. Tuo nimittäin söisi kaiken muovin mitä tassuihinsa saisi, erityistä herkkua ovat hedelmäpussit. Toinen Elviksen rakkaudenkohteista on pienet pehmopallot, joita herra kuljettaa suussaan monta kertaa päivässä. Sellainen pitää noutaa suuhun heti herättyään, mieluiten tuoda sitten ihan kuolaisena jollekin ihmiselle tai parkkeerataan ruokakuppiin.

Tässä Elvis lempipuuhassaan, kuvanlaatu on valitettavasti surkea:



Pallo on myös unikaverina ykkönen:



lauantai 14. toukokuuta 2011

Tervetuloa!

Tervehdys!

Tämä blogi on omistettu neljälle hurmaavalle kissaherralle, jotka ikäjärjestyksessä (tietysti vanhimmasta aloittaen) tottelevat nimiä: Elvis, Hugo, Hessu ja Mauno. Elvis ja Mauno ovat siamilaisia, ja Hugo ja Hessu itämaisia lyhytkarvoja, eli aristokatteja koko joukko! Koska jokainen ansaitsee enemmän kuin vain muutaman lyhyen esittelyrivin kirjoitettavaksi itsestään, aloitan kirjoittamisen esittelemällä jokaisen vuorotellen. Blogin nimi tulee siitä, että kaikki neljä ovat varsin kovia hurisemaan eli kehräämään, ja lisäksi varsinaisia hurmureita kaikki tyynni.

Tervetuloa lukemaan jättikorvaisten Hurrmureiden jengin jokapäiväisistä seikkailuista! :)